pääkirjoitus / helmikuu 10, 2015 - 15:25

Alueidenko riesa?

Mikko Nesvitski

Lähiliikennevuorojen yhtäaikainen ja massiivinen supistus ympäri Venäjää on nostanut sen verran kovaa meteliä, että asiaan oli itse presidentin puututtava. Murskaavan kritiikin jälkeen Venäjän rautatiet lupasi palauttaa liikenteeseen osan lakkautetuista vuoroista. Venäjän mitoissa kyse on noin 300 junavuorosta.

Karjalan tasavallassa ongelma ei ole yhtä kärjistynyt, mutta tilanne on vaikea. Vuoden alusta ei lakkautettu yhtään vuoroa. Karjalan hallitus ehti ajoissa hoitaa asiat kuntoon rautateiden kanssa. Toisaalta viime kesänä lähiliikenne koki jo sen verran suuria supistuksia, ettei enää oikein ollut mitä leikata.

Esimerkiksi kesästä alkaen Sukkajärvi—Lentiera- ja Sortavala—Hiitola- vuoroja on ajettu vain kaksi kertaa viikossa, ja Kemistä Malengaan kolmesti viikossa. Liikenteestä putosivat silloin kokonaan pois Lietmäjärveltä Jyskyjärveen ja Lotinapellosta Pitkärantaan kulkeneet junat.

 

Paikallisliikenteen ongelma ei ole puhjennut tyhjästä. Se juontaa juurensa viiden vuoden takaa, jolloin rakennemuutoksen aalloilla Venäjän rautatiet siirsi vastuun lähiliikenteestä alueiden niskoille. Se perusti eri puolille maata tytäryhtiönsä, lähiliikennelaitokset, joissa se on osakkaana alueiden ja joissakin tapauksissa liikeyritysten rinnalla.

Tuloksena valtion osittain omistamat lähiliikennelaitokset vuokraavat valtion omistamilta rautateiltä kalustoa ja infrastruktuuria. Alueiden muutenkin laihoista budjeteista ne vaativat puuttuvien tulojen eli läpinäkymättömän kustannushinnan ja sitä pienemmän myyntihinnan erotuksen korvausta. Rautateiden mukaan lähiliikenne on suurimmalla osalla alueista tappiollinen asukkaiden heikon maksukyvyn takia.

”Puuttuvista tuloista” onkin tullut pahin kompastuskivi. Alueiden ja rautateiden laskennat eivät miltei koskaan ole täsmänneet.

 

Historiallisesti Karjalassa ihmiset ovat asettuneet asumaan hyvien kulkuväylien, muun muassa radan, läheisyyteen. Monien pienten taajamien asukkaille rautatie on yhäkin melkein ainoa keino päästä piirikeskuksiin.

Rautatiet vs. alueiden hallinnot -riidassa puolustan alueiden reviirejä. Kukahan meistä olisi valmis maksamaan palvelusta, jonka kustannukset eivät ole selkeitä ja läpinäkyviä?

Vaikka Karjala on maksanut ”puuttuvat tulot” ja solminut uuden sopimuksen, lähiliikenneongelma jää agendalle. Ei ole takeita siitä, että minä hetkenä tahansa ”puuttuvat tulot” eivät kasva sen verran korkeiksi, että tasavallan budjetti ei paikallisliikennettä enää kestä. Lähiliikenne ei ole yksittäisen alueen riesa, vaan ratkaisua ongelmaan on haettava koko maan mitassa.

0 kommentit