mielipide / marraskuu 24, 2015 - 10:12 / päivitetty marraskuu 24, 2015 - 16:35

Barentsin liikennekäytävät harmonisoitava

Roman Gokkoev

Suomen liikenneministeriön Barents-puheenjohtajuudella viimeisen kahden vuoden aikana on laadittu asiantuntijatyönä raportti Barentsin alueen rajat ylittävistä kansainvälisistä tieliikennekäytävistä, joka käsittää kahdentoista maantienyhteyden nykytilan kuvauksen.

Maantieyhteyksissä on eroja maiden välillä, merkittävimpänä ehkä rekkojen suurin sallittu kuorma ja kokonaispituus, joka vaihtelee Venäjän 40 tonnista ja 20 metristä Suomen 76 tonniin ja 25 metriin (kokeellisesti jopa 104 tonniin ja 32 metriin). Selvityksestä käy ilmi myös paljon muita maiden välisiä eroavaisuuksia muun muassa tienhoidossa ja liikenneturvallisuudessa.

 

Kun katsoo karttaa, niin voi huomata, että Oulu on näiden käytävien risteyspisteessä. Tilastojen valossa se tarkoittaa lähinnä koko Barentsin alueen suurimpia liikennemääriä Perämeren rannikkoa kiertävällä Botnian käytävällä — rajanylitysten ollessa 12,5 tuhatta ajoneuvoa päivässä Haaparanta-Torniossa.

Toiseksi vilkkain kansainvälinen rajanylityspaikka Barentsin alueella on Niirala-Värstilä Itä-Suomessa Venäjän vastaisella rajalla, jota päivittäin ylittää 2,5 tuhatta ajoneuvoa.

Viimeksi mainittu on osa Kajaani-Niirala-Petroskoi-tieliikennekäytävää, joka on ainoa Suomen ja Karjalan välinen reitti, jolla toimii julkinen linja-autoyhteys. Kyseinen käytävä lisättiin lopulta selvitykseen vaikka Pohjois-Karjalan maakunnan roolista Barents-yhteistyössä on pitkään ollut erimielisyyksiä norjalaisten kanssa.

                                           

Selvityksen tavoitteena on ollut identifioida tärkeiden tieliikennekäytävien lisäksi suurimmat pullonkaulat maantieyhteyksissä, joita kyllä riittää joka suunnalla Barentsin alueella ja jopa omasta maakunnastamme pitkähkön Iissä olevan 60 km nopeusrajoitusalueen kohdalla.

Kaikista kiireisimpiä tienparannuksia tarvitaan niillä tieosuuksilla, joilla tien heikko kunto pakottaa valitsemaan vaihtoehtoisia kuljetusreittejä kuten esimerkiksi Pohjois-Suomen ja Norjan välisessä maantieliikenteessä tai Venäjän Karjalassa.

Suurimmat pullonkaulat lienevät kuitenkin teiden fyysisen eritasoisuuden ja ajettavuuden ohella maiden välisissä säädös- ja standardieroissa, joiden harmonisointia kyseinen raportti suosittelee. Uusien kansainvälisten rajanylityspaikkojen avaamisen sijaan mielestäni tulisi vaiheittain kehittää nykyiset jo käytössä olevat rajanylityspaikat ja niille johtavat tiet.

 

Näihin suosituksiin ja parannusehdotuksiin on löydettävä maiden välillä yhteinen tahtotila ja yhdessä sovittujen tärkeimpien kuljetusreittien nostaminen EU-tasolla ja niiden lisääminen TEN-T ja Pohjoisen ulottuvuuden tieverkkoihin. Alueellisista rajanylittävän yhteistyön ohjelmista on ainakin luvassa tällä ohjelmakaudella rahoitusta rajan läheisyydessä olevien teiden korjaamiseen. Toimiva maantieverkko on edellytys rajat ylittävän toiminnan jatkumiselle ja kehitykselle.

Raportti kokonaisuudessa löytyy Suomen liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta osoitteessa: www.lvm.fi.

 

Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan liiton vs. kansainvälisten asioiden päällikkö.

0 kommentit