pääkirjoitus / syyskuu 22, 2015 - 16:27 / päivitetty syyskuu 28, 2015 - 17:00

Erikoisuudet fokukseen

Mikko Nesvitski

Tuoreiden sosiologisten kyselyjen mukaan 80 prosenttia vastanneista arvioi myönteisesti omien etnokulttuuristen oikeuksiensa toteuttamista Karjalan tasavallassa. Se ei kyllä tarkoita, että taivas on tähän mennessä ollut aina kirkas. Mahdollisten pilvien karkottamiseksi tulevaisuudessa Karjala saa pian vakuuttavan dokumentin, joka linjaa kansallisuuspolitiikan prioriteetit, tavoitteet ja keinot tasavallassa vähintään seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

Asiakirja on oikealta nimeltään Valtion kansallisuuspolitiikan strategia. Jotta siitä tulisi toimiva, sen on lähdettävä liikkeelle viime vuosien saavutuksista, huomioitava paikallisia erikoisuuksia ja edellisistä ikävistä kokemuksista saatua oppia.

 

Kiistaton tosiasia on se, että karjalaiset ja vepsäläiset ovat Karjalan alkuperäiskansoina tärkeitä tasavallalle ja heidän identiteettinsä säilyttämistä on tuettava kaikinpuolisesti. Lähisukukansana myös suomalaistaustaiset ovat tukemisen väärtit. Vaikka karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten prosentuaalinen osuus tasavallan väestöstä on suhteellisen pieni, itämerensuomalaisuuteen olisi kansallisuusstrategiassa pantava lisää painoa.

Karjalan tasavallan historiallinen kehitys ja maantieteellinen sijainti opettavat, että karjalaisten, suomalaisten ja vepsäläisten olemassaolo, heidän kielensä ja kulttuurinsa ovat Karjalalle imagollinen, sosiopoliittinen ja kulttuurinen valtti. Siitä on globalisoituvassa nykymaailmassa pidettävä molemmin käsin kiinni ja sitä on puollettava entistä vahvemmin.

 

Kansallisuuspolitiikan saralla on viimeisinä vuosikymmeninä saatu paljon aikaan. Tarkoitan ensi kädessä karjalaisia ja vepsäläisiä. 1990-luvun alusta on elvytetty ja kehitetty karjalan ja vepsän kirjakieltä. Nyt karjalaksi ja vepsäksi julkaistaan lehtiä, painetaan kirjoja ja tuotetaan radio- ja televisio-ohjelmia. Samoin suomeksi, ja suurimmalta osin valtion kustannuksella. Se kaikki tekee Karjalan tasavallasta aidosti omalaatuisen alueen Venäjän mitoissa ja laajemminkin.

Paljon on vielä tehtävä ja laajalta skaalalta: kieliä osaavien spesialistien koulutuksesta aina vähemmistökielten ja -kulttuurien hyödyntämiseen matkailussa. Jotta tämän paikallisen erikoisuutemme olemassaolo ja tulevaisuus olisi taattu, sitä voi turvata erityisesti kansallisuusstrategialla.

0 kommentit