mielipide / heinäkuu 7, 2011 - 16:24

Investoinnit ja yksityistäminen

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev antoi hiljattain merkillisen julkilausuman Pietarin talouskokouksessa. Presidentin mukaan valtion täytyy syrjäytyä toimekkaasta osallistumisesta talouteen ja ryhtyä yksityistämiseen aloilla, joissa valtion osuus on yhä huomattava. Kyseessä ovat osakesalkut kaasu- ja öljyteollisuudessa ja muissa merkittävissä talousaloissa.

Jonkun ajan päästä Venäjän valtiovarainministeri Aleksei Kudrin esiintyi kansainvälisessä Renessans Kapital -konferenssissa. Ministeri vakuutti läsnäolijoita, että valtio joutuu väistämättömästi yksityistämään johtavia yhtiöitä, joiden joukossa ovat muun muassa Sberbank-pankki, Aeroflot-lentoyhtiö ja Venäjän rautatiet.

Kudrin on kehottanut kotimaisia ja ulkomaisia liikemiehiä osallistumaan valtionyhtiöiden privatisointiin.

– Valtio tarvitsee sijoituksia talouden päättäväiseen uudistukseen, Kudrin esittää.

 

Luulisin, että poliitikoiden olisi syytä tietää, mitä mieltä ovat tavalliset ihmiset nykyajan elämästä ja yksityistämisestä. Olen varma, että suurin osa kansasta ei jaa vallanpitäjien myönteistä elämänkatsomusta.

Perustuslain pykälän 7. mukaan Venäjän federaatio on sosiaalinen valtio, jonka politiikka kohdistuu asukkaiden hyvien elinolojen luomiseen ja vapaan kehitykseen.

Maan nykyajan politiikkaa analysoiden voi tulla lohduttomaan päätökseen. Monet ovat unohtaneen valtion sosiaalisen suuntautumisen.

Rikkaiden ja vähävaraisten henkilöiden välinen kuilu kasvaa päivittäin. Sanotaan, että kohtuuttoman suuria tuloeroja ei ole missään muussa maassa paitsi Venäjällä. Tämän yhteydessä voi olettaa, että seuraavan privatisoinnin jakson jälkeen rikkaat tulevat entistä rikkaammiksi ja köyhät entistä köyhemmiksi.

 

Karjalan taloudessa valtio ei omista enää melkein mitään, ehkä muutaman maataloustilan ja Akvatika-vesiurheilukeskuksen. Valtaosan tuotteista ja elintarvikkeista toimitetaan Karjalaan muualta ja merkittäviä talousaloja ohjataan nykyisin tasavallan ulkopuolelta.

Vallanpitäjien pyrkimykset privatisoida loppuosan valtionomaisuudesta ovat päivänselviä. Talouden valtiollinen ohjaaminen ja säännöstely ovat osoittautunet tehottomiksi. Se muka estää ulkomaisia sijoituksia Venäjän talouteen.

Valtion hallitsemilla talousaloilla on korruptiota. Se on väistämätön ja suuri ongelma. Toisin sanoin valtio pyrkii myymään loput omaisuudestaan ja sillä taistelemaan lahjomisjärjestelmää vastaan. Me muka tarvitsemme huomattavia sijoituksia, jotka saamme yksityistämisen tuloksena.

 

Hiljattain Venäjän radiossa esiintyi kuuluisa lehtimies ja analyytikko Mihail Veller, joka on saanut kuulijoilta lukuisia kysymyksiä. Suorassa radiolähetyksessä eräs kuulijoista kysyi, että missä on valtion kerskailema vakauttamisrahasto. Veller on vastannut, että rahasto on sijoitettu arvopapereihin Yhdysvalloissa.

Heti syntyy kysymys, että miksi emme koske sitä vakauttamisrahastoa ja miksi emme käytä niitä varoja investointeihin kotimaahamme. Miksi Venäjän rahavaroilla lujitetaan Yhdysvaltojen finanssijärjestelmää?

Tietenkin Venäjän valtiovarainministerin viranomaiset keksivät, mitä sanoa puolustuksekseen. Niitä selityksiä ei kuitenkaan voi pitää aiheellisina. Kiistattomasti jotkut Venäjällä saavat osinkoja vakauttamisrahastosta. Ketkä ne ovat?

 

Venäjällä paljon puhutaan lahjottavuudesta, mutta reaalisia ja tehokkaita toimia ei näy. Monet viranomaiset eivät ehkä ole kiinnostuneet korruption vastaisesta taistelusta. Valtio ei järjestä valtion viranomaisten työtä, mutta jostain syystä yrittää syrjäytyä talousasioiden ohjaamisesta.

On olemassa valtioita, joiden lahjomisjärjestelmän vastaiset toimet ovat johtaneet toivottuun tulokseen, nimittäin Gruusia ja Kiina. Miksi Venäjä ei ota mallia niistä?

Muutama sana Kiinasta. Virallisesti sosialistinen ja todellisuudessa kapitalistinen Kiina kohta ohittaa kilpailijansa ja sijoittuu ensimmäiseksi. Valtiollinen ohjaaminen ei estä huimaa talouskasvua.

Meillä ei sen sijaan aiota rakentaa valtiollista kapitalismia, ei sitä edes tarvita. Kuitenkin pikemmin kehitysmaihin kuuluvalla valtiolla olisi syytä käyttää hyväkseen kaikki naapurimaassa hallitsevan talousjärjestelmän etuja ja hyviä puolia.

0 kommentit