pääkirjoitus / maaliskuu 11, 2011 - 14:28 / päivitetty maaliskuu 14, 2011 - 15:31

Jäiset terroristit

Mikko Nesvitski

Tammikuussa Venäjä kavahti. Jääpuikot tekivät verityönsä eri kaupungeissa ja vaativat uhreikseen pieniäkin lapsia. Hirvittävät uutiset jäivät toki nopeasti varjoon: Domodedovossa räjähti ja maa suuntasi kaikki voimansa terrorisminvastaiseen taisteluun. Jääpuikkosota jäi sikseen.

Joka vuosi talvi tulee Karjalaan odottamatta. Kuulemme usein reippaita raportteja lumitöistä, mutta todellisuus on kaukana raporteista. Yli metrin pituiset, monta kiloa painavat jääterroristit kurkistavat vesikatoista alas huoletonta jalankulkijaa vaanien.

Pietarissa ostettiin pari vuotta sitten uudenlaiset laitteet kattojen puhdistamiseksi. Sitten ilmeni, ettei laitteille ole osaavia käyttäjiä. Eihän näitä ole Petroskoissakaan, mutta meiltä puuttuu myös huipputekniikkakin. Puikkosotaa käydään vanhan tavan mukaan rautakankien avulla ja etananvauhtia.

Kävelemisestä on tullut uhkarohkea monessa paikassa. Jääpuikot riippuvat jopa päiväkotirakennusten räystäistä. Oikea onnenpeli on liikkuminen Karl Marxin kadulla. Siellä jalkakäytävä on välittömässä läheisyydessä monikerroksisista taloista, joissa on mm. päiväkoti, lastenkauppa ja kaksi lastenkahvilaa.

Joskus 1990-luvulla eräs suomalainen ystäväni ylpeili osaavansa erottaa ykskaks venäläisen ihmisjoukosta: "Hän on synkkä ja katsoo jalkoihinsa". Kyllä, tottumuksesta katsomme alas liukkaiden paikkojen varalta. Talvella nostamme kuitenkin katsettamme myös ylös. Pakosta.

Näytelmäkirjailija Anton Tshehov opetti, että jos näytelmässä ripustetaan seinälle  haulikko, kolmannessa näytöksessä sen pitää ampua. Pitkin Petroskoita on ripustettu sadat pyssyt. Toivottavasti yksikään niistä ei laukea.

0 kommentit