pääkirjoitus / toukokuu 12, 2015 - 16:12

Järjestötoimintaan saatava puhtia

Mikko Nesvitski

Toukokuun alussa ällistyksekseni kuulin huhun, että Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto halutaan muka lopettaa. Ei viranomaisten, vaan itse järjestöihmisten toimesta. Onneksi huhu osoittautui perättömäksi, ja liiton hallinnon kokous eilen tiistaina leikkasi lopullisesti huhulta siivet.

Lopettamisen huhun taustalla saattoi olla useitakin syitä, joita nyt ei ruveta sen kummemmin erittelemään. Järjestön uudistamisen tarve on toki tuntuva. Viime vuosien kehitys on johtanut siihen, että suomalaistaustaisia ihmisiä on Karjalan tasavallassa enää sen verran vähän, että minusta järjestötoiminnan perustuminen vain inkerinsuomalaisiin ei ole enää yhtä aiheellista kuin aikaisemmin. Sitä vastoin yhä haastavammaksi tulee sen tiedostaminen, että mukaan toimintaan on osattava saada enenevässä määrin nuoria, jotka ovat kiinnostuneita suomen kielestä ja kulttuurista. Eikä pohjimmiltaan ole juurikaan väliä, keitä nuoret ovat kansallisuudeltaan.

 

Kunnioitan suuresti Inkeri-liiton ja sen puheenjohtajan viime vuodesta ajamaa suurta projektia, jonka tavoitteena on pystyttää Sandarmohiin muistomerkki joukkoteloituspaikassa surmatuille Stalinin vainojen suomensukuisille uhreille. Karjalan Sanomat on omalta osaltaan yrittänyt tehdä voitavansa projektin tunnetuksi tekemiseksi ja rahan keräämiseksi.

Ymmärrän toki, että talkoot hautausmailla tai Inkerin kirkon ja kuoron toiminnan tukeminen eivät sinänsä enää riitä. Tässä mielessä meille, siis kaikille suomen kielen parissa toimiville, voisi olla esimerkkinä Karjalan Rahvahan Liitto ja Nuori Karjala -järjestö. Ne järjestävät mestaritunteja, karjalan kielen kursseja, elvyttävät karjalaista perinnepeliä kyykkää ja toteuttavat kymmeniä muita projekteja, joiden myötä kiinnostus karjalan kieleen ja kulttuuriin sen kuin kasvaa. Ponnistukset ovat johtaneet siihen, että monet venäläistaustaiset tahtovat opiskella karjalan kieltä tai osallistua karjalaisten perinteiden nykyaikaistamiseen ja tukemiseen.

Rehellisesti ottaen kadehdin vilpittömästi karjalaisia joka kerta, kun lehteemme menee uutinen heidän järjestämästään tempauksesta, festivaalista tai kilpailusta. Itsekseni kysyn, miksi emme yhtä ahkerasti uutisoi Inkeri-liiton tilaisuuksista. Kovinpa tekisi mieli nähdä Inkeri-liiton puuhaavan samanlaisia projekteja.

Omalta osaltani voin varmistaa, että Karjalan Sanomat on avoin yhteistyölle Inkeri-liiton kanssa ja toivottaa kaikkia uusia liiton projekteja tervetulleiksi.

0 kommentit