pääkirjoitus / toukokuu 22, 2018 - 17:07 / päivitetty kesäkuu 13, 2018 - 12:11

Jatkuvuus ja sisältö haasteena

Mikko Nesvitski

Viime viikolla Karjalan kansallisuuspolitiikan ministeriö päätti tasavallan kanta- ja vähemmistökansojen järjestöjen sekä sosiaalisesti orientoituneiden kansalaisjärjestöjen projektien rahoituksesta. Eksperttineuvosto teki valintansa lähes 50 projektin joukosta, niistä toistakymmentä hylättiin.

Neuvoston jäsenenä yllätyin mieluisasti itämerensuomalaisten kansalaisjärjestöjen aktiivisuudesta. Heille sekä niin sanotuille Karjalan kantavenäläisille eli Vienanmeren ja Äänisen rannikkoasukkaille tarkoitetuissa kolmessa sarjassa kilpaili kaikkiaan 21 projektia, joista vain kaksi reputettiin.

Aktiivisimpia ovat olleet karjalaiset, ja sen ymmärtää, koska heitä on kaikkein eniten Karjalan kaikista itämerensuomalaisista. Suomalaiset ja vepsäläiset jäivät heistä muutaman projektin verran, toki omilla vähäisillä, mutta kattavilla ja rikassisältöisillä projekteillaan osasivat toisaalta vetää vertoja heille.

Kun lähes kahdentoista miljoonan ruplan rahapotti oli jaossa, monet järjestöt hakeutuivatkin reippaasti avustusta tavoittelemaan. Valitettavasti joistakin projekteista jäi hieman epäselvä jälkimaku: ne tuntuivat ehkä liian ripeästi (lue: hätiköiden) tehdyiltä ja kaipaisivat vielä vahvaa loppusilausta niin teknisesti eli hakulomakkeiden täyttämisen kuin sisällön tuottamisen osalta.

 

Sisältö ja hankkeen jatkuvuus ovat juuri niitä asioita, jotka ovat jääneet askarruttamaan mieltä eniten. Harvinainen poikkeus on sellainen hanke, joka poikii jotain uudenlaista, konkreettista ja toimivaa toimintamuotoa, joka jää eloon myös projektin päätyttyä, oli kyseessä resurssikeskus, luova studio tai työpaja.

Liian moni projekti rakentuu kertatoimiin eli hankkeen päämääriä ovat esimerkiksi kirjan laatiminen, näyttelyn kokoaminen, vierailulle lähteminen tai festivaalin järjestäminen. Epäilemättä festivaalit ja näyttelyt ovat tarpeellisia asioita ja jopa elintärkeitäkin, kun puhutaan vähemmistökielten ja kulttuurien periytyvyydestä. Kuitenkaan ne eivät sinänsä tarkoita, että toiminta myös jatkuu ja seuraava festivaali pystytään järjestämään jo omin voimin tai pienemmällä avustuksella.

Tuottavien projektien ideointi ja laatiminen on monin verroin työläämpi taakka. Siihen kannattaa kuitenkin kansalaisjärjestöjen kiinnittää erityistä huomiota. Ekspertit suosittivat pöytäkirjassaan, että jotkut arviointikriteerit olisi tiukennettava. Niinpä jatkuvuuden kategoriasta voisi tulla yksi niistä, joiden annetaan seuraavassa hakukierroksessa ratkaista nykyistä enemmän kunkin hankkeen kohtalo.

0 kommentit