blogit / heinäkuu 5, 2017 - 15:15 / päivitetty elokuu 3, 2017 - 13:25

Kalevalan kansallispuisto kymmenvuotias

Tatjana Berdaševa

Ihminen alkoi miettiä luonnonsuojelua hyvin kauan sitten. Jo keskiajalla oli perustettu ensimmäisiä luonnonsuojelualueita. Ensimmäinen kansallispuisto perustettiin USA:han vuonna 1872. Se on Yellowstonen kansallispuisto.

Mitä kansallispuisto tarkoittaa? Se on luonnonsuojelualue, jossa ihmisten toiminta on mahdollista. Esimerkiksi kansallispuiston alueella kehitetään matkailun infrastruktuuria. Näin Yellowstonen kansallispuistoon on rakennettu muutama sata kilometriä asfalttiteitä, joilla voi päästä puistoon. Puiston läpi kulkee rautatie, puistoon on rakennettu leirintäalueita ja siellä on tarjoilla erilaisia aktiviteettejä.

Kalevalan kansallispuisto on vielä liian nuori, eikä siellä ole niin kehittynyttä infrastruktuuria. Karjalan tasavallan nuorin kansallispuisto täyttää vain kymmenen vuotta. Puistolla on kuitenkin niin paljon suunnitelmia ja toiveita, että niitä riittää vuosikymmeniksi.

Idea kansallispuiston perustamisesta tuli Venäjän tiedeakatemian Karjalan metsätutkimuskeskuksen asiantuntijoille 1980-luvun lopussa. Alueella on säilynyt laajoja koskemattomia metsäerämaita. Puiston yli 74 000 hehtaarin alueesta noin 70 prosenttia on havumetsää, etupäässä mäntymetsää.

Yli 120 vuoden ikäiset puut käsittävät yli 80 prosenttia koko metsäalasta. Yksittäisten puiden ikä on jopa 450—500 vuotta. Vesi peittää noin 9 000 hehtaaria: puistossa on yli 400 järveä ja noin 250 jokea ja puroa. Siellä viihtyy hyvin peuroja, karhuja, ahmoja, joutsenia sekä maa- ja merikotkia.

Erittäin paljon huomiota kiinnitetään Kuittijärven järvilohen ja myös jokihelmisimpukan säilyttämiseen. Simpukan elinkierto riippuu paljon lohen esiintymisestä. Voi olla että nimenomaan puiston ansiosta sekä onnistutaan lisäämään jokihelmisimpukkakantoja että myös ryhdytään helmenpyyntiin, joka kuuluu karjalaisten perinteisiin elinkeinoihin.

Kansallispuistolla on myös historiallinen ja kulttuurimerkitys. Alueelta löydettiin kivi- ja kuparikaudella asuneiden muinaisihmisten asutusten jälkiä. Muinaisaikoina sillä seudulla asuneet saamelaiset rakensivat uhripaikkojansa, seitoja, joita toisin sanotaan lentäviksi kiviksi. Karjalaiset jättivät puihin omat merkintänsä, karsikot. 1800-luvulla nykyisen kansallispuiston alueelta kerättiin runoja, muinaisia karjalaisia lauluja, joita oli otettu sitten maailmankuuluun Kalevala-eepokseen.

Juttu lehdessä 05.07.2017

0 kommentit