pääkirjoitus / toukokuu 23, 2017 - 16:35 / päivitetty toukokuu 23, 2017 - 16:38

Kannatusta luvassa jatkossakin

Mikko Nesvitski

Kansalliskieliset viestimet ovat se perusta, jonka pohjalta voimme kehittää meidän kieliämme ja kulttuurejamme. Niin sanoi Karjalan vt. päämies Artur Parfentšikov tavatessaan Karjalan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisten lehtien päätoimittajia. Hän tuli toukokuussa käymään paikan päällä Periodika-kustantamossa tutustumassa lehtiimme. Hänen vierailunsa yllätti mieluisasti, koska hän osoitti tuntevansa hyvin asioitamme ja ymmärtävänsä kielen ja median saralla nyt tapahtuvia prosesseja.

Itse keskustelusta tuli lämminhenkinen ja puolin ja toisin avartava. Parfentšikov muisteli lapsuusvuosiaan, jolloin hän kirjaimellisesti eli kaksikielisessä ilmapiirissä Lahdenpohjan seudulla, ja lausui ääneen joitakin lapsena oppimiaan suomalaisia sanoja.

Toki myös vakavista asioista puhuttiin tapaamisessa avoimesti. Meille oli mieluista kuulla, että kansalliskieliselle medialle on kannatusta luvassa jatkossakin. Parfentšikov tähdensi, että itämerensuomalaiset kielet yhdessä venäjän kielen Äänisniemen murteen ja Vienanmeren murteen kanssa ovat Karjalan tasavallan omaisuus, jota hallitus tulee säilyttämään kaikista vaikeuksista huolimatta.

 

Vaikeuksia on paljon paitsi tasavallan taloudessa, jonka hyvinvoinnista riippuu budjetin tulopuoli ja jaettavien avustusten suuruus, myös itse kieltenopetuksessa. Esimerkiksi suomen opetuksen lisääminen kouluissa riippuu siitä, hyväksytäänkö suomen kieli tentittäväksi kieleksi yläluokilla. Parfentšikovin mukaan varsinkin raja-alueilla on hyvin ajankohtaista, että koululaisilla olisi mahdollisuus suorittaa koulun päätteeksi suomen kielen valtiollinen tentti.

Vielä vaikeampi on karjalan kielen nostaminen viralliseksi kieleksi Karjalassa. Jo sen takia, että toistaiseksi ainoa mahdollisuus on tuoda virallistamisehdotus kansanäänestykseen, jonka tulos on hyvinkin ennakoitavissa alueella, jossa karjalankieliset ovat vähemmistönä.

Toisaalta mistä murteesta olisi viralliseksi kieleksi? Parfentšikov olettaa, että molemmat päämurteet, siis viena ja livvi, olisi ehkä nostettava virallisiksi. Vastaavia esimerkkejä on muillakin Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla.

 

Kysymyksiä on perinteisesti enemmän kuin reseptejä. Mitä me, jotka työskentelemme kielten parissa, voimme tehdä asioiden ja ratkaisujen edistämiseksi? Ei ainakaan kannata vain odottaa kädet ristissä myönteisiä päätöksiä korkeista kabineteista. Pitää tehdä kaikkemme nyt sitä varten, että lastentarhoissa ja kouluissa suomen, karjalan ja vepsän opetus tulisi yhä suositummaksi. Ilman nuoria kielillä ei ole tulevaisuutta.

0 kommentit