mielipide / kesäkuu 8, 2011 - 11:04

Karjalan kehityksen prioriteeteista

Kesäkuun 12. päivä on Venäjän päivä ja kesäkuun 8. päivä on Karjalan oma tasavallan juhla. Pidän näiden kahden juhlan rinnakkaista sijaintia kalenterissa hyvin symbolisena.

Viime aikoina yhteiskunnassa on syntynyt eriaiheisia sanakiistoja ja poliittista väittelyä Karjalan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen prioriteeteista. Sen taustalla voi erottaa muutamia perusnäkökohtia.

Tällä hetkellä Karjalalla ei ole tuotannollisia, teknisiä, henkisiä eikä rahallisia resursseja, jotka takaisivat meille varakkaan ja suhteellisen riippumattoman elämän kasvavan globalisaation oloissa. Se koskee myös koko Venäjää. Hiljattain olen kuullut mietelmän, jonka mukaan Karjalan kehityksen pääsuuntana on matkailuala.

Palveluala on kehityksen pääsuuntana jopa taloudellisesti kehittyneissä maissa kuten Yhdysvalloissa ja suurimmassa osassa Euroopan valtioista.

Tämän yhteydessä mietin, että nykyajan Karjalassa ei saa yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa tilannetta.

Voimme palauttaa mieleen, että 1990-luvulla tasavallassa kuten koko Venäjällä omaisuutta yksityistettiin. Perinteinen teollisuus ja maatalous ovat kärsineet eniten noista uudistuksista. Tietenkin suuri osa työvoimasta on siirtynyt palvelualalle. Monet ihmiset ovat menettäneet vakituisen toimeentulon.

Sen lisäksi Karjalassa ovat joutuneet rappiolle monet karjalaisten ja vepsäläisten tiiviisti asuttamat kylät. Maatalouslaitokset ovat joutuneet konkurssiin. Monien karjalaisten oli pakko lähteä kotiseudultaan uuden työn haussa.

 

Tasavallan pääkaupungissa suljettiin silloin useita tehtaita, Onegan traktoritehdas mukaan lukien.

Sanottiin, että 1990-luvulla haluttiin aloittaa suomalaisten metsäkoneiden tuotantoa Onegan traktoritehtaan pohjalta, mutta tasavallan silloiset vallanpitäjät eivät osanneet käyttää tätä mahdollisuutta tasavallan hyväksi. Vastaavia esimerkkejä voi tuoda esiin vaikka kuinka paljon.

Mitä voitaisiin tehdä nykyisen tilanteen parantamiseksi? Helppoja ratkaisuja ei ole, löytyy vain mielipiteitä ja ehdotuksia.

Ensiksi on välttämätöntä, että valtio puuttuu lopultakin talouden säännöstelyyn. Kilpailun oloissa pinnalle jää kaikkein voimakkain. Pienen Karjalan on mahdotonta kilpailla Venäjän ja ulkomaisten suuryhtiöiden kanssa ja se on selviö.

Sen rinnalla harmittaa eniten se, että suuret ja mahtavat kotimaiset yhtiöt ostavat paikallisia tuotantoja luineen nahkoineen.

Hyvänä esimerkkinä siitä on kirjolohen viljely. Pietarissa ja Moskovassa älyttiin, että Karjalan vesistöillä voi harjoittaa kirjolohen viljelyä hyvin menestyksellisesti ja saada siitä hyvää liikevoittoa. Ulkopuoliset yrittäjät ovat tehneet kaiken omaksi edukseen.

Tulos on selvä. Karjala ei määrää enää tuottavasta toiminta-alasta. Vastaava tilanne on muillakin aloilla metsäteollisuus mukaan lukien.

Aluejohdolla on oikeus käyttää koko valtiokoneistoa Karjalan asukkaiden etujen puoltamiseksi. Valtaelimet voisivat osallistua toimekkaammin käänteentekeviin tuotannollisiin ja rahallisiin ratkaisuihin Karjalan ja koko Venäjän tasolla.

Siinä tapauksessa, jos joku suuri kaupanteko on ristiriidassa väestön intressien kanssa, täytyy kääntyä avun ja oikeudenmukaisuuden haussa kaikkien paikallisten ja liittokeskuksen virastojen puoleen.

Karjalan tasavallan pitää saada määrätty itsenäisyys sitä koskevassa poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa. Vasta silloin voidaan puhua tasavallan myönteisestä kehityksestä kaikkien alueella asuvien kansalaisten hyväksi.

0 kommentit