blogit / huhtikuu 27, 2017 - 10:45

Karjalan kieli A:sta Ö:hön. Karjalasta taas suomeen

Tatjana Berdaševa

Karjalan poliittisessa johdossa 1930-luvun puolivälissä tapahtuneet muutokset koskivat tietysti kielipolitiikkaa. Vuonna 1937 11. yleiskarjalaisessa edustajainkokouksessa hyväksyttiin tasavallan ensimmäinen perustuslaki. Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan perustuslain mukaan yksikään kieli ei tullut viralliseksi, mutta venäjän, suomen ja karjalan kieltä käytettiin kuitenkin oikeudenkäytössä, viranomaisten päätöksissä sekä tasavallan symboliikassa. Vuonna 1938 alkoi karjalan kielen uusi vaihe. Suomen käyttö kiellettiin vuorostaan kokonaan.

Tasavallan viranomaisten määräyksen mukaan jo vuodesta 1936 alettiin kehittää yhtenäistä karjalan kirjakieltä venäläisen kielitieteilijän Dmitri Bubrihin johdolla. Bubrih mietti, että varsinais- ja tverinkarjala tuli karjalan kirjakielen pohjaksi. Kirjakieli perustui kyrilliseen kirjaimistoon. Karjalan kielen eri murteiden merkittävät erot eivät antaneet mahdollisuutta sekoittaa niitä yhteen kirjakieleen. Kukaan ei puhunut sellaista kieltä. Karjalan kirjallisuudessa vaihe jäi mieleen kuin traaginen ja naurettavia poliittisia päätöksiä sisältänyt. Viranomaiset sanoivat kuitenkin, että tässä kielikokeilussa oli suomalaista sävyä, ja 9. tammikuuta 1938 professori Bubrih pidätettiin Suomen nationalistina ja vasta vuoden kuluttua merkittävä suomalais-ugrilainen kielentutkija pääsi vapaaksi.

Suomen kielen käyttö kiellettiin myös Kansallisessa teatterissa. Venäjän kieltä muistuttaneella uudella karjalan kirjakielellä haluttiin korvata teatterissa käytettyä suomea. ”Vuonna 1938 suomen kieli kiellettiin kaikkialla. Ihmiset pelkäsivät jopa puhua suomea. Meille ilmoitettiin, että

teatterissa käytetään nyt karjalaa ja kaikki, jotka eivät osaa sitä, saivat potkut. Harjoittelimme Tšehovin Häät- ja Vuosijuhla -näytelmiä karjalan kielellä. Karjalan kirjakieli oli itse asiassa sekoitus karjalan kielen murteita ja venäjän kieltä. Venäläisiin sanoihin lisättiin vain karjalankielisiä päätteitä. Olen karjalainen, mutta minunkin oli vaikeaa ymmärtää sellaista karjalaa,” muistelee Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan ansioitunut näyttelijä Darja Karpova.

Vuonna 1940 yhtenäisestä karjalan kirjakielestä luovuttiin kuitenkin tarpeettomaksi todettuna kokonaan. Karjalaiset puhuivat sitä vain kotona. Uusi poliittinen tilanne teki taas suomen kielen ajankohtaiseksi.

0 kommentit