blogit / huhtikuu 27, 2017 - 13:20 / päivitetty toukokuu 23, 2017 - 16:37

Karjalan kieli A:sta Ö:hön. Kirjallisuus

Tatjana Berdaševa

Kielipolitiikan kysymykset eivät edistäneet tietenkään Karjalan kansallisen kirjallisuuden nopeata kehitystä. Kirjallisuus kehittyi etupäässä suomen kielellä niiden suomalaisten avulla, jotka tulivat Neuvostoliittoon rakentamaan uutta valtiota. Amerikansuomalaiset vahvistivat suomen kielen kansallisen aseman. 1930-luvulla punaiset suomalaiset ja amerikansuomalaiset joutuivat kuitenkin vainon kohteeksi. Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomen, karjalan ja vepsän kielellä aikakauslehtiä julkaisseen kirjailijaliiton jäsenet joutuivat Stalinin puhdistusten uhreiksi.

Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana Jalmari Virtanen uskalsi puoltaa kirjailijoita ideologisesta hyökkäyksestä. Vuoden 1937 artikkelissaan Virtanen mainitsi monien kirjailijaliiton kirjailijoiden ja runoilijoiden nimet kuten Hilda Tihlän, Eemeli Parraksen, Sergei Norinin, Julia Nikonovan, Lea Helon, Ivan Kutasovin, Aleksandr Ivanovin, Oskar Johanssonin ja muut. Karjalankielisistä kirjailijoista hän mainitsi mm. Fjodor Ivatšovin, Ivan Sergejevin, Nikolai Hrisanfovin, Ivo Nikutjevin ja Antti Timosen. Virtasen yritys ei kuitenkaan onnistunut. 1930-luvun lopussa useiden pidätyksien tuloksena Karjalan suomenkielisellä kirjallisuudella ei ollut mitään tulevaisuutta.

Kiellettiin jopa mainitsemasta pidätettyjen kirjailijoiden nimiä. Kirjat otettiin

pois kirjastoista ja siirrettiin erikoisvarastoihin. Kirjailijat katosivat Stalinin puhdistuksissa.

Heidän asemestaan tuli kanteleensoittajia kolhooseista, sadunkertojia ja runonlaulajia. Heidän keskellä oli Matvei Korgujev, Fjodor Konaškov, Anna Paškova, Fjokla Bykova, Anisja Vattšijeva, Maria Remšu ja Maria Mihejeva.

Kirjailijaliiton uudet jäsenet esittivät uusia ja vanhoja lauluja kolhooseissa ja sovhooseissa sekä kyläklubeissa. Kirjailijaliiton jäsenten piti tietysti tehdä propagandaa kommunististen ideoiden puolesta. Niin syntyivät uudet, Kalevalan metriikan ominaisuuksia säilyttäneet runot kolhooseista, eläkkeestä, Stalinista ja Antikaisesta. Paljon aikaa meni kuitenkin, ennen kuin syntyi uusia ammattitaitoisia kirjailijoita.

Karjalan kansallisen kirjallisuuden kausi alkoi toisen maailman sodan jälkeen ja liittyi Antti Timosen, Nikolai Laineen, Pekka Pertun, Jaakko Rugojevin, Ortjo Stepanovin ja Nikolai Jakkolan nimiin. Tulevat klassikot asuivat Vienan Karjalassa. He rakastivat kovasti karjalaisia kotikyliään, talonpoikien elämää, ymmärsivät hyvin ja arvostivat kansanperinteitä.

He kuulivat kalevalaisia runoja runonlaulajilta eivätkä lausuntataiteilijoilta. Kirjailijat käyttivät usein varsinaiskarjalaa suomenkielisissä teoksissaan. Heidän kirjansa levisivät nopeasti ympäri maailmaa ja niistä otettiin useita painoksia maailman eri kielillä.

0 kommentit