pääkirjoitus / heinäkuu 2, 2019 - 18:24 / päivitetty heinäkuu 3, 2019 - 12:43

Kun faktoista on fiktioksi

Mikko Nesvitski

Viime lauantaina Petroskoi juhli 316. kaupunginpäiväänsä. Samalla tuli kuluneeksi 75 vuotta kaupungin vapauttamisesta suomalaisista miehittäjistä. Pari päivää ennen tuo vapauttamisaihe ylitti uutiskynnyksen Suomen suurimmassa lehdessä, Helsingin Sanomissa. Toki hieman oudosta näkökulmasta.

”Onko Äänislinnasta mitään jäljellä?”, jutun otsikko kysyi provosoivasti, ja alarivi tyrkytti vastaukseksi omaperäisen päätelmän: ”Suomalaismiehityksen päättymisestä Petroskoissa on kulunut 75 vuotta, eikä teatteriin enää tahdo riittää suomalaisia näyttelijöitä”.

 

Ensireaktioni oli naurahdus alaotsikon tahattomasti (?) sisältämälle syysuhteelle: Karjalan kansallisen teatterin näyttelijätkö suomalaissotilaiden jälkeläisiä? Naurua seurasi kuitenkin pian hämmästys ja myös suuttumus.

Muutama esimerkki siitä, mitä jutussa lukee. ”Kuusinen toimi jatkosodan aikana Petroskoissa Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana.” ”Laki velvoittaa opettamaan suomea, karjalaa ja vepsää kouluissa”. ”Vepsänkin kielellä menee Karjalassa paremmin kuin suomella”. Tämänkaltaisten ”tietojen” ja heittojen pohjalle koko juttu on rakennettu. Olisi pikemminkin sanottava: on harsittu.

Entäs seuraava? ”Suomalaismiehityksen aikana kadunnimiä suomalaistettiin ja vielä 1960-luvulla monen liikkeen ja viraston ovessa oli suomalainen nimikyltti”. Edustaako tämä pelkästään heikkoa historian tuntemusta vai jotakin muuta, toimituksen tarkoituksellisia journalistisia valintoja?

 

Pahinta, mitä juttu tekee, se antaa vääristetyn kuvan, että Petroskoin suomalaisuus olisi Äänislinnan aikojen perua. Todellisuudessa miehitys ja suomalainen Petroskoi ovat kaksi eri asiaa. Karjalan tasavallan suomalaisuudella ei ole mitään tekemistä vajaa kolme vuotta jatkuneen miehityskauden kanssa.

Historiaa vähänkään lukenut tietää, että jo Edvard Gyllingin aikana 1920-luvulta Karjalassa oli suomi otettu käyttöön toisena kielenä venäjän rinnalla, kun tuhansia amerikansuomalaisia ja punapakolaisia Suomesta tuli rakentamaan Neuvosto-Karjalaa. Samoin kuin tietää, että suomenkieliset katu- ja virastojen kyltit olivat osa Petroskoin katukuvaa vielä 1990-luvullakin.

Toisaalta vähemmän historiatietoinen ja huolimaton lukija voi saada jutusta toisenlaisen käsityksen. Kun faktoista ja ”faktoista” syntyy vinoutuneen analyysin avulla fiktio, moniko lähtee epäilemään toimittajaa ja lehteä ja ryhtyy tarkistamaan tietoja? Historiallinen muisti on tiettävästi lyhyt. Valitettavasti.

0 kommentit