pääkirjoitus / joulukuu 1, 2015 - 15:28

Kunnon Suomi-festivaalille olisi aihetta

Mikko Nesvitski

Suomen 98. itsenäisyyspäivää juhlitaan Petroskoissa säästöbudjetin raameissa, mutta siitä huolimatta viimevuotista laajemmalla tapahtumasarjalla. Suomalaisväritteinen joulukuu alkoi itse asiassa jo marraskuun viimeisenä päivänä, jolloin Karjalan filharmonikot soitti Jean Sibeliuksen ikivihreitä. Ilokseni huomasin, että katsomo oli sopivasti täynnä.

Uskoakseni yhtä monipäisen yleisön kerää elokuvateatteriin ensi lauantaina alkava Suomen elokuvaviikko. Houkuttimena on se, että viikko tarjoaa tänä vuonna niin tuoreita kokoillan elokuvia kuin myös dokumentteja, joita ei ole tähän mennessä elokuvaviikoilla esitetty.

Mielenkiintoinen vierailu on luvassa ensi viikolla. Suomalainen näytelmänkirjailija ja ohjaaja Laura Ruohonen osallistuu suomen kielen ja kirjallisuuden opettajaseminaariin ja tapaa paikallisia kirjailijoita ja näyttelijöitä. Hänen Olga-näytelmänsähän pääsi viime toukokuussa ensiesitykseen Kansallisessa teatterissa.

Tunnetun sotahistorioitsijan ja tietokirjailijan Martti Turtolan vierailu on puolestaan kiinnostava sikäli, että hän esittelee Petroskoissa tuoreen Rakastan Sibeliusta -kirjansa, joka sisältää tunnustuksia ja salaisuuksia.

Jos tähän joukkoon lisäämme vielä pienimuotoisempia Suomen itsenäisyyspäivään ja luterilaiseen jouluun liittyviä tapahtumia, joiden takana ovat eri paikalliset järjestöt, laitokset ja ystävyysseurat, niin joulukuu kuluu meillä oikein suomipainotteisesti.

 

Kun Suomi-tilaisuuksien määrä näyttää kasvavan vuosi vuodelta, niin miksihän niitä kaikkia ei yhdistettäisi eheäksi ja suureksi kokonaisuudeksi? Sanottakoon sitä vaikka Suomi-festivaaliksi tai Suomi-päiviksi.

Sellainen festivaali vaatisi kyllä vähän vaivaa järjestelyn osalta, mutta ei varmaankaan rahoituksen suhteen. Sen voisi toteuttaa samalla budjetilla ja paikallisten kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten avulla.

Vielä parempaa, jos Suomi-tapahtumista ainakin osa saataisiin ulottumaan myös muualle Karjalaan kuin vain Petroskoihin. Ainakin suurimmat Karjalan kaupungit, Kontupohja, Kostamus, Segeža ja Sortavala tulevat ensimmäisinä mieleen. Niistä löytyisi niin sopiva sali elokuvanäytännöille kuin kiitollinen yleisö vierailijoille.

Kun muistaa, millaisissa poliittisissa ja talousoloissa elämme nykyisin molemmin puolin rajaa ja kuinka viralliset suhteet ovat kylmenneet, niin sellaisella Suomi-festivaalilla uskoisin olevan huomattavasti suurempi merkitys kun vain naapurimaan kulttuurin viejänä.

0 kommentit