pääkirjoitus / toukokuu 14, 2019 - 17:18

Lähialueyhteistyötä on turvattava

Mikko Nesvitski

Ihmisethän ovat väsyneet naapurin vierastamiseen, kahdenkeskisen keskustelun puutteeseen ja aina vain yltyvään pakotepolitiikkaan. Sellaisen vaikutuksen teki Suomi-Venäjä-Seuran Pohjois-Suomen piirijärjestön vuosikokous, jossa lähes sata seuran jäsentä keskusteli Euroopan Unionin ja Venäjän yhteistyönäkymistä.

Vaikka osa yhteistä unionia ollaan ja yhteisten EU-sääntöjen mukaan pelataan, suomalaiset ruohonjuuritason toimijat sanovat, että kallis hinta on olla vaiti tilanteessa, jossa päinvastoin pitää kyetä puhumaan ja neuvottelemaan naapurin kanssa.

 

Myös sen naapurin kanssa käytävän yhteistyön laajentaminen ja, sanoisin, lokalisoiminen, on ajan mitä suurin haaste. Keskusteluissa puhutti erityisesti aihe, joka ei ole suoranaista seurausta pakotepolitiikasta, mutta joka on sen politiikan taustalla kärjistynyt viime vuosina. Nimittäin lähialueyhteistyö ja sen rahoitusinstrumentit, oikeammin sanoen niiden puute.

Suomen kansallinen lähialueyhteistyö väistyi 2010-luvun alussa globaalin, EU:n ja Venäjän raja-alueyhteistyön CBC-ohjelman tieltä. CBC-rahaa on kohdistettu suurhankkeisiin, kuten rajainfrastruktuuriin, ja yliopistojen tutkimusyhteistyöhön, mikä on sinänsä hyvä ja mitä on syytä jatkaa. Mutta siitä ovat karsiutuneet kymmenet alueelliset toimijat ja kansalaisjärjestöt, joiden pienet projektit ovat liian pieniä tavoittamaan suuren ohjelman suurta rahaa.

 

Yhteistyölle on kuitenkin tarvetta pienemmässäkin mitassa kuin rajainfran parantaminen ja yhteistyöstä on kysyntää suppeammassakin partneriverkossa kuin yliopistotahot. Suomen ja Venäjän kahdenvälistä raja-alueyhteistyöohjelmaa kaipaavat nyt molemman maan toimijat.

Sellaiselle rahoitusinstrumentille, joka tukisi konkreettisia, ei-globaaleja arkipäivän asioita, olisi käyttöä ja käyttäjiä runsaasti ympäristöalalla, taloudellisessa yhteistyössä sekä sosiaali-, terveys- ja koulutussektoreilla molemmin puolin rajaa. Sillä pystyttäisiin aktivoimaan alueellista ja pienimuotoista yhteistyötä Suomen ja Venäjän välisellä raja-alueella, mistä Karjalan tasavallalle olisi pisimmän valtakunnanrajan vuoksi silkkaa hyötyä.

Olisi nyt vain kaikin puolin toivottavaa, että ruohonjuuritasolta, Kainuun seudulta lähtenyt aloite lähialueyhteistyöohjelman jatkamisesta ei hukkuisi byrokraattisiin proseduureihin, vaan tavoittaisi vastaanottajansa Kainuun seutua korkeammalla tasolla ja nousisi pian kansainväliseen keskusteluun.

0 kommentit