lukijalta / marraskuu 16, 2016 - 09:47

Luottamus (Доверие)

Richard Järnefelt

Vuonna 1976 valmistui suomalais-neuvostoliittolainen filmi. Sen nimi oli Luottamus (Доверие). Se ei ollut mikään kassamagneetti, mutta kuitenkin kaunis kuvaus naapurivaltioiden yhteiselon alkuajoista. Siinä näytettiin sekä kuinka suomalaisvenäläiset välit huononivat (panslavismi ja tsaarin heikkous) että kuinka Lenin suomalaisten kanssa palautti ne kuntoon.

Vaikka moni toki ajatteli filmin vain propagandaksi, se kuitenkin osaltaan kuvasi totuutta. Elokuvan teon aikoihin Suomi ja Neuvostoliitto olivat kasvaneet ystäviksi, vaikka valtiomuodot olivat erilaiset, eikä siihen vähiten vaikuttanut kahdeksannen Suomen tasavallan presidentin Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Leonid Brežnevin ystävyys. Kaikki näytti hyvältä.

Sitten tapahtui yhtä ja toista, jonka kaikki jo tiedämmekin. Suomessa kehitys lähti ikävään suuntaan.

Kun Neuvostoliitto hajosi ja Venäjää pidettiin heikkona, Suomen länsimieliset voimat laskivat aikansa tulleen, ja valtamedia sekä suomenruotsalaiset rahapiirit lähtivät tekemään samaa, joka oli jo 1930-luvulla johtanut sotaan: hankkiutumaan Venäjän vihamiehiksi, nyt siis jopa Natoon.

Järjestettiin diplomaattisia loukkauksia (mm. yhden lapsen kaappaus ja kuljetus Suomeen diplomaattiauton takakontissa) ja liityttiin Euroopan Unionissa kaikkiin Venäjän vastaisiin pakotteisiin, joilla oikeasti vain ajettiin nurin suomalaisia firmoja.

 

Suomen kansan enemmistö on yhä Paasikiven-Kekkosen linjalla, mutta valtiojohto, mediat ja valtion televisio ja radio rummuttavat toista linjaa.

Venäjän ystävyyttä arvostavaa mielipidettä ei saa julki missään muualla kuin internetissä. Ja osa kansasta valitettavasti jo uskoo joka päivä kaikuvaa propagandaa: Venäjä on paha, Venäjä on vaarallinen, on kiireesti liittouduttava vastapuolen kanssa!

Me suomalaiset Venäjän ystävät saattaisimme nyt tarvita karjalaisten ja venäläisten apua. En tiedä vielä, minkälaista, mutta jotakin tulisi tehdä, jotta Luottamus/Доверие tulisi taas todeksi.

Jokin ele, esimerkiksi Suomen 100-vuotisjuhlapäiväksi? Tai jotain vahvempaa, esimerkiksi tuki vaaleissa liikkeelle, joka haluaa palauttaa Paasikiven-Kekkosen-linjan pääosat ja YYA-hengen takaisin. Yksikään Suomen nykyinen eduskuntapuolue ei ole Venäjän puolella, väki on vaihtunut, ja johdossa ovat nuoret ja kokemattomat.

 

Kirjoittaja on suomalainen teologi, pianisti, opettaja ja poliittinen kirjoittaja.

0 kommentit