pääkirjoitus / lokakuu 31, 2017 - 16:26 / päivitetty lokakuu 31, 2017 - 16:28

Me muistamme

Mikko Nesvitski

Sandarmoh. Neuvostoliiton surkeimpaan historian sivuun liittyvä paikannimi Karjalan tasavallan kartassa. Siellä Karhumäen piirissä teloitettiin vuosina 1937—1938 eri lähteiden mukaan 7 000—9 500 ihmistä. Sandarmoh on kuuluisin teloituspaikka Karjalassa, mutta ei ainoa. Hieman vähemmän tunnettu on Petroskoin lähistöllä sijaitseva Krasnyi Bor, Punainen männikkö. Siinäkin ammuttiin pistoolilla niskaan syyttä, ilman asiallista oikeudenkäyntiä ja salavihkaa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta surullisesti kuuluisasta vuodesta 1937, jota pidetään Venäjällä niin sanotun suuren terrorin alkuvuotena. Suuri puhdistus niitti runsaan sadon kautta Venäjän ja vaati miljoonien hengen.

Punaisessa männikössä ja Sandarmohissa löysivät viimeisen leposijan eri-ikäiset ja eritaustaiset ihmiset. Joukossa oli vannoutuneita kommunisteja ja poliittisia pakolaisia, paikallisia talonpoikia ja Neuvosto-Karjalaan aatteen perään muuttaneita ihmisiä. Yksistään Sandarmohissa ammuttiin arkistotietojen mukaan peräti 58 kansallisuuden edustajia.

 

Vainouhrien elämänkohtalo on ansainnut muistamisen. Ja me muistamme. Poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä 30. lokakuuta, joka on traagisimpia päiviä Venäjän historiassa, järjestettiin muistotilaisuudet Sandarmohissa, Punaisessa männikössä ja poliittisten vainouhrien joukkohaudalla Petroskoissa. Monet kävivät laskemassa haudoille neilikoita, muistopäivän symboleita, ja muistamassa viattomia uhreja.

Sandarmohissa ovat viime viidentoista vuoden aikana monet Venäjän alueet ja jotkut ulkomaat pystyttäneet muistokivet tai -merkit teloitettujen kansalaistensa muistamiseksi. Muutama vuosi sitten Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto lähti pystyttämään paikalle muistomerkkiä myös tapetuille Venäjän suomalaisille. Nähtävästi liian suuri ja hinnakas hankkeesta oli tulla, sillä se tyrehtyi lopulta rahanpuutteeseen.

Toisaalta muistokiven puute ei tarkoitakaan, etteikö jälkipolvi muista. Niin kauan kuin ihmisiä käy muistopäivänä uhrien haudoilla ja Venäjän kirkoissa sytytetään surukynttilöitä, muisto syyttömästi tapetuista elää.

0 kommentit