pääkirjoitus / maaliskuu 11, 2011 - 14:32 / päivitetty maaliskuu 14, 2011 - 15:32

Millä kielellä?

Mikko Nesvitski

Neljän vuoden aikana Karjalassa on asennettu virastojen seiniin lähes 80 kylttiä ja tienvarsille 75 viittaa vähemmistökielillä. Eniten opasteita on ilmestynyt piireihin, joissa asuu eniten karjalaisia, suomalaisia ja vepsäläisiä.

Tasavallan päämies Andrei Nelidov puhui hiljattain linjauksen puolesta ja kehotti jatkamaan sitä, jotta monikansallisesta Karjalan tasavallasta saadaan entistä houkuttelevampi. Samalla hän toivoi, että kaikkiin virastorakennuksiin ilmestyy kaksikieliset kyltit.

Aloite ansaitsee kiitosta. Keskustelua voi toki syntyä, kun tuumasta ryhdytään toimeen. Nimittäin: millä kielellä kullakin paikkakunnalla pitäisi kirjoittaa? Kalevalan piirissä tuntuu luonnolliselta vienankarjalan valinta. Prääsän ja Aunuksen piirissä livvi eli aunuksenkarjala nousee etualalle. Sortavalan ja Lahdenpohjan piirissä järjenmukainen valinta olisi suomi ja Soutjärven piirissä tiettävästi vepsä. Entäs muissa piireissä ja Petroskoissa?

Lapsena yllätyin, kun näin vieraskielisiä kylttejä Petroskoin kaupoissa. Nämä kyltit osaltaan innostivat minua opettelemaan suomea. Miksi ihmeessä kaupassa luki "maitoa", kun äidinkieleni venäjän kielioppi vaati vastaavassa tapauksessa käyttämään nominatiivimuotoa?

Neuvostovuosina moni venäläinen kävi mielellään lomailemassa tai vierailemassa Karjalassa, jota oli tapana verrata Baltian maihin. Yleiseen neuvostovaikutelmaan verrattuna tasavallassamme oli siistimpää, vieraanvaraisempaa ja rauhallisempaa. Lisäksi vieraskielinen puhe soljui monessa paikassa. Vanha sanonta kuuluikin, että Karjalassa oleskelu oli kuin toinen jalka olisi ollut ulkomaalla.

Neuvostoajan rippeitä näkee Petroskoissa vielä muutamassa paikassa. Linja-autoaseman rakennuksen katossa lukee aseman nimi selkeällä suomen kielellä, ja parissa kaupassa "ruokatavaraa"-kyltti kutsuu suomeksi sisään. Tolstoinkadun erään vanhan puurakennuksen kyltissä luki vielä jokin aika sitten kadun nimi sekä venäjäksi että suomeksi. Monet Petroskoin kauppojen ja yritysten nimet ovat karjalan- ja suomenkielisiä, mutta kyltit ovat venäjäksi.

Latinalaisin kirjaimin kirjoitetut kyltit eivät tietysti yksin ratkaise suomen, karjalan tai vepsän kielen kaikkia ongelmia Karjalassa. Kyltit voivat kuitenkin nostaa kielten suosiota ja vahvistaa vähemmistökansojen identiteettiä. Olkoot ne suomeksi, karjalaksi tai vepsäksi – tai kolmella kielellä yhtä aikaa. Kunhan niitä vain on.

0 kommentit