mielipide / huhtikuu 22, 2011 - 15:56

Muistolaatat mainostaulujen varjossa

Dmitri Svintsov

Lenininkatua kulkiessani tulin pakostakin ajattelemaan, että tasavallan kansallisoopperan alkuunpanijalla Neuvostoliiton kansansäveltäjällä Helmer Sinisalolla taisi olla kiinnostusta myös suutarin hommaan. Talon seinä on täytenään mainostauluja ja kaikenkaltaisia ilmoituksia. Mainostetaan alusvaatteita, jalkineita, alkoholijuomia ynnä muuta. Mainokset eivät ole mitenkään sopivia rinnan kaupungissa asuneiden tunnettujen henkilöiden muistolaattojen kanssa. Nuo henkilöt toivat aikoinaan mainetta sekä Karjalalle että koko maalle.

Samoin on myös Kuibyshevinkadulla. Tosin edesmenneitä tiedemiehiä on onnistanut enemmän kuin taidemaalari Aleksei Avdyshevia ja kirjailija Aleksandr Linevskiä. Heidän muistolaatat ovat jääneet pankkien, turistitoimistojen ja kauneussalonkien mainosten varjoon.

Vuosi sitten olin sairaalahoidossa Petroskoin ensiapusairaalan sydäntautiosastolla yhdessä arkkitehti Vjatsheslav Shevljakovin kanssa. Tulimme puhuneeksi myös mainoksista. Minä hämmästyin melkoisesti kuultuani, että tunnettu arkkitehti ja kaupunginhallinnon taiteellisen toimikunnan jäsen ei voi mitenkään vaikuttaa asiaan.

Toimikunnan mielipide ei vaikuta juuri mihinkään. Sitä ei otettu huomioon muun muassa, kun asennettiin kyntensä pelottavasti levittäneen kotkan muistomerkki sisäasiainministeriön viereen. Eikä silloinkaan, kun tasavallan syyttäjänviraston seinään päätettiin kiinnittää muistolaatta rankaisulaitosta 1930-luvulla johtaneelle virkaherralle Anatoli Volinille. Eräs jo kunnioitettavassa iässä oleva runoilija oli ollut vastaan tuota muistolaattaa. Asian käsittelyä johtaneen kaupunginjohtajan lausuma, että ”syyttäjänvirasto on kovasti pyytänyt” sai kaikki läsnäolijat äänestämään puolesta.

Vallassa olevat eivät välitä pätkääkään ammattilaisten järkevästä kannasta.

Vuonna 2007 Kansallisen teatterin silloinen johtaja ja hänen sijaisensa, tämän kirjoittaja, ilmaisivat tasavallan hallitukselle toivomuksensa kiinnittää teatterin seinään muistolaatta ensimmäisen taiteellisen johtajan Ragnar Nyströmin ja ensimmäisen teatterinjohtajan Kuuno Sevanderin kunniaksi.

Toivoimme myös, että muistolaatta kiinnitettäisiin teatterin maineikkaan näyttelijän, Neuvostoliiton kansantaiteilijan Liisa Tombergin kunniaksi hänen kotitalonsa seinään.

”Ei ole rahaa”, oli hallituksen vastaus.

Me löysimme rahaa. Apuun tuli yrittäjä Juri Permjakov, ja me asetimme Nyströmin ja Tombergin muistolaatat teatterin sisätiloihin. Siellä niillä on tuttu ilmapiiri eikä niitä mikään häiritse.

0 kommentit