pääkirjoitus / lokakuu 11, 2016 - 17:05

Odotettu paluu

Mikko Nesvitski

Kansallisperinteeseen nojautuvan Lembi-näytelmän paluu näyttämölle viime kevätkesästä. Joensuun teattereiden Taiga-Maton ja Sirkus Supiaisen vierailut syyskuussa. Aleksis Kiveen ja Maria Jotuniin pohjautuvan esityksen ensi-ilta lokakuussa. Kulttuuridesantti Suomesta Petroskoihin lokakuun lopussa, jolloin tuleva yhteistyö tulee neuvottelujen keskiöön. Vielä enemmän on varmasti tulossa, sillä teatterin entinen johtaja Sergei Pronin on viiden vuoden poissaolon jälkeen palannut teatteriin taiteellisena johtajana.

2000-luvun pahimman kolauksen teatteri sai vuonna 2010, jolloin sitä aiottiin yhdistää venäläiseen draamateatteriin. Sergei Pronin erotettiin. Hänen tilalleen tullut Arvid Zeland hautasi vuodessa teatterin kaikki projektit suomalaisten partnereiden kanssa. Onneksi kulttuuriministeriksi noussut Jelena Bogdanova onnistui antamaan lähtöpassit Zelandille, mutta ei onnistunut heti palauttamaan Proninia.

Kansallinen sisältö alkoi vähitellen latistua. Teatteri osallistui toki venäläis-suomalaisiin kulttuurifoorumeihin ja räätälöi muutaman kansainvälisen projektin, mutta ne vaikuttivat jotenkin kerta-annoksilta kuin järjestelmälliseltä kuurilta.

 

Kansallisen teatterin olemassaolo ei ole itsestäänselvyys vain teatterin nimen takia. Tuskin venäjänkielinen katsoja lähtee katsomaan venäläistä klassikkoa venäjän kielellä nimenomaan kansalliseen teatteriin, jos sen voi katsoa siihen erikoistuneessa venäläisessä draamateatterissa. Turvatun olemassaolon vuoksi tasavallan kansallisen, itämerensuomalaisen, komponentin pitää näkyä ja kuulua teatterin toiminnassa näkemyksellisesti ja strategisesti.

Lisäksi tasavallan maantieteellisen sijainnin luonnollisena valttina on mahdollisuus tehdä rajat ylittävää yhteistyötä päivittäin. Turha on puhua siitä, kuinka tärkeä olisi suomalaisten näyttelijöiden ja ohjaajien läsnäolo teatterissa. Ne takaisivat jatkuvan kielikylvyn, joka hyödyttäisi suomeksi ja karjalaksi esiintyviä näyttelijöitä ja heidän kauttaan myös yleisöä.

 

Mitä todennäköisimmin Proninilla on selkeä visio siitä, kuinka korostaa kansallista komponenttia. Karjalan tasavallan lähestyvä 100-vuotispäivä tarjoaa siihen entistä vahvemmin aihetta. Toivottavasti hän myös osaa puhaltaa eloa kansainväliseen toimintaan festivaalien, luovien leirien ja pajojen myötä.

Mielenkiintoista on myös seurata, kuinka Proninin hautomat uudet toimintamuodot kuten ulkoilmaesitykset ja kesäteatterit saavat jalansijaa. Jälkimmäiset voivat houkutella lisää katsojia teatteriin matkailun kannalta kuumimpana kesäsesonkina. Kansallisen perinteen, matkailun ja kulttuurin yhdistäminen on nyt ajan haaste Karjalassa.

0 kommentit