pääkirjoitus / helmikuu 14, 2017 - 17:12 / päivitetty helmikuu 15, 2017 - 15:04

Oma kieli tärkein elinehto

Mikko Nesvitski

Suuri ryhmä Venäjän ihmisoikeusneuvoston jäseniä teki mittavan vierailun Karjalaan viime viikolla. Lukuisissa tapaamisissa esille nostettiin teemoja laajalta skaalalta ja myös Karjalan itämerensuomalaisten vähemmistökansojen edustajat pääsivät neuvoston juttusille. Tapaaminen oli enemmän kuin odotettu, sillä kahdeksi tunniksi suunniteltu pyöreän pöydän keskustelu pitenikin neljään tuntiin. Vaikka valittamista löytyisi luonnollisesti paljon, kansojen edustajat eivät käyneet pikkuseikkoihin käsiksi, vaan ottivat puheeksi suurimpia ongelmia, joiden ratkaisusta riippuu kansojen tulevaisuus.

 

Karjalan vepsäläiset ehdottivat, että Venäjällä olisi laadittu liittovaltion kohdeohjelma vähälukuisten kansojen asuttamien alueiden tukemiseksi. Ohjelman he toivovat parantavan väestöpolitiikkaa ja muodostavan olosuhteet pienten kansojen kestävälle kehitykselle.

Karjalaisten problematiikka liittyy kielen statukseen. Karjalan perustuslain mukaan tasavallan toisesta virallisesta kielestä päätetään kansanäänestyksellä, jossa vähemmistökansana karjalaiset tuskin saisivat voittoa. Viime vuonna tehtiin lakialoite äänestysvaatimuksen poistamisesta, mutta se ei mennyt läpi.

Karjalaiset mielestä ratkaisuna voisi olla presidentin asetus, joka nostaisi karjalan tasavallan toiseksi viralliseksi kieleksi. Vaikka Venäjän perustuslaki suosiikin kyrillisiä kirjaimia virallisissa kielissä, karjalaisten mukaan maan lait antavat kielille mahdollisuuden pohjautua myös latinalaiseen aakkostoon. Jälkimmäinen on karjalan kielelle tärkeä sikäli, että kieltä on 1990-luvun alusta kehitelty juuri sen pohjalta ja samaa aakkostoa käyttävät tasavallan kaksi muuta itämerensuomalaista kieltä. Myös Venäjän karjalaisten monipuoliset yhteydet mm. Suomessa asuviin karjalaisiin lukijoihin ja kumppaneihin puoltavat latinalaisia kirjaimia.

Karjalan suomalaiset ja suomenkieliset pitävät tärkeänä, että suomelle suotaisiin vihdoin koulussa A-kielenä opetettavan vieraan kielen status. Se antaisi mahdollisuuden suorittaa suomesta yläkoulussa yleinen päättötutkinto, mikä puolestaan tuo lisää kysyntää kielelle kouluissa.

 

Kielen säilyttäminen on epäilemättä pienten kansojen elinehto. Pyöreän pöydän keskustelua johtanut neuvoston jäsen Andrei Babuškin tiivisti asian osuvasti. ”Vuosittain katoaa maailman kartalta muutama kymmenen kieltä ja kansaa. Jos 20—30 vuoden kuluttua katoaa esimerkiksi vepsän kieli, niin kukaan ei anna takeita, että vielä 50 vuoden kuluttua uhanalaiseksi ei joutuisikaan vaikkapa venäjän kieli. Toki silloin ei ole enää keneltä kysyä neuvoa kielen tukemiseen ja elvyttämiseen, koska sitä tietoa hallussaan pitäneet vähemmistökansat ovat siihen mennessä jo historian omia.” Allekirjoitan tämän.

0 kommentit