blogit / tammikuu 31, 2017 - 10:11 / päivitetty helmikuu 16, 2017 - 08:41

Reki talvella ja kesällä, surussa ja ilossa

Tatjana Berdaševa

Pohjoiset kansat ovat pitkään käyttäneet rekeä kulkuvälineenä. Vene oli vesikulkuneuvo, mutta maalla ihmiset ajoivat reellä. 1900-luvun alussa alettiin käyttää vankkureita. Vankkurit olivat suosiossa etupäässä Karjalan eteläosassa. Vienan Karjalassa vankkurit olivat pitkään tuntematon kulkuneuvo, ja ihmiset ajoivat reellä talvella ja kesällä.

Pohjoisessa käytettiin paljon rekiä. Sen todistaa se, että kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä on reki- tai regi-sana. Monilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla kuten vepsäläisillä, komeilla, mareilla, karjalaisilla ja muilla oli perinne viedä reellä vainaja hautausmaalle. Jopa muinaisessa Egyptissä vainaja ajettiin reellä, vaikka lunta siellä ei koskaan nähty.

Talonpojat itse valmistivat reet ympärivuotiseen käyttöön. Talvireki oli kesärekeä pitempi. Kesärekeä käytettiin kallioisessa maastossa, jossa neljä pyörää ei voi pärjätä, mutta kaksi jalasta auttaa vahvasti. Reki oli välttämätön kulkuväline myös kevään kelirikossa.

Hääjuhlan jälkeen nuoripari lähti reellä uuteen elämään. Silloin käytettiin tietysti arvokasta kirkkorekeä eikä työrekeä. Ei jokaisella talonpojalla ollut kirkkoreki käytössä. Häiden lisäksi niillä ajettiin myös markkinoille tai kirkolle. Kirkkoreki oli värikäs, kruusattu ja mukava.

Erityyppisiä rekiä käytettiin joka päivä ja eri tarkoituksiin. Isännällä oli pieni ja suuri reki. Rekiä tarvittiin ihmisten ja tavaran kuljetukseen, vapaa-ajan viettoon ja työhön…

Kalevala-eepoksessa on kuvattu noin viisi kuusi rekeä. Näin esimerkiksi Kullervo houkuttelee kaunista neitoa rekeensä:

 

Kullervo, Kallervon poika,

hevoistansa hillitsevi,

suutansa sovittelevi,

sanojansa säätelevi:

”Käy, neito, rekoseheni,

armas, alle vilttieni,

syömähän omeniani,

puremahan päähkeniä!”

Neiti vastahan sanovi,

tinarinta riuskuttavi:

“Sylen, kehno,kelkkahasi,

Retkale, rekosehesi!

Vilu on olla viltin alla,

kolkko korjassa eleä.”

Kalevala, runo 35

0 kommentit