pääkirjoitus / huhtikuu 30, 2019 - 17:35 / päivitetty toukokuu 6, 2019 - 10:37

Riittääkö nyt sisua?

Mikko Nesvitski

Petroskoissa yllettiin viime viikolla historialliseen tekoon. Viranomaisia, yrittäjiä, toimittajia, järjestöjyriä ja opettajia kokoontui paneelikeskusteluun miettimään suomen kielen nykytilaa Karjalan tasavallassa ja sen tilan mahdollista parantamista. En muista vastaavan laatuista keskustelua toteutuneen koskaan ennen ainakaan 2000-luvulla. Kolmenkymmenen ilmoitetun puhujan ja osallistujan sijasta paikalle kerääntyi kaksinkertainen määrä, mikä viestii siitä, että suomen kielen läsnäolo ja tulevaisuus Karjalassa puhuttaa.

 

Tietysti siihen aikaan, jolloin suomea kuuli puhuttavan siellä sun täällä Petroskoissa ja sen ulkopuolella, ei ole paluuta monista, hyvin ymmärrettävistä syistä. Kielen kysyntä on kuitenkin kova, ja aloja, joissa suomea tarvittaisiin, on paljon. Jos matkailumarkkinoilla suomeksi palveleminen on ennen muuta naapurin huomioiminen, niin laajemmassa mielessä suomea voi pitää hyvien naapuruussuhteiden kielenä.

Se tiedetään, että monikulttuurisuus ja monikielisyys ovat Karjalan valtti. Meidän pitää myös muistaa, että suomen kielen taito on tavallaan suuren maan kunnianosoitus pienen maan kansaa ja sen kieltä kohtaan eritoten tilanteessa, kun sen maan kanssa tehdään niin paljon yhteistyötä ja ruohonjuuritasolla on lukemattomia kontakteja. Keskustelussa korostuikin ajatus, että kielitaito voidaan katsoa Karjalan panokseksi niin sanottuun pehmeän turvallisuuden politiikkaan. Kunnioittamalla naapuria, sen kieltä ja kulttuuria voi osoittaa, että Venäjä ei ole kaikenmaailman paha, jollaiseksi länsimedia yrittää sitä maalata.

 

Kielen tulevaisuus on kiinni opetuksesta. Tasavallan opetusministeriön edustaja tiesi kertoa, että Karjalan päämiehen esitykseen suomen hyväksymisestä koulussa opittavien vieraiden A-kielten joukkoon on tullut Venäjän viranomaisilta kielteinen vastaus. Sen ehkä ymmärtää poliittisesti: kiristynyt vastakkainasettelu, pakotteet ja vastapakotteet. Mutta sitä ei ymmärrä käytännöllisesti, niin inhimillisellä tasolla kuin bisneksen, matkailun ja opetuksen kannalta. Naapurin kunnioitus on välttämätön edellytys keskinäisen luottamuksen vahvistamiselle. Kielitaito on osa kunnioitusta.

Keskustelussa päätettiin perustaa työryhmä laatimaan strategia suomen kielen tukemiseksi Karjalassa. Eli kysymys nyt kuuluu: riittääkö meillä, kaikilla asianomaisilla, sisua laatia yhteisvoimin pätevä kehitysstrategia ja viranomaisilla valmiutta hyväksyä se?

0 kommentit