blogit / heinäkuu 13, 2017 - 13:28

Soava Trohkimaisen kylässä

Tatjana Berdaševa

Oli olemassa kerran kylä, jonka asukkaat elivät sopusoinnussa luonnon ja itsensä kanssa. Tällaisessa sopusoinnussa syntyy suuria, kauniita lauluja, jotka kuohuttavat tunteita ja innostavat ihmisiä.

Kylään tuli ensin Kajaanista kansanrunoudesta innostunut suomalainen lääkäri Elias Lönnrot. Myöhemmin sinne saapui Lönnrotin teoksesta inspiraation saaneita taiteilijoita ja valokuvaajia. Nyt tämän kylän innostuksen valtaan olen minäkin päässyt. Kylän nimi on Akonlahti.

Aikoinaan suuressa ja rikkaassa Akonlahdessa, johon kuului läheisiä kyläryhmiä, asui noin 1 500 ihmistä. Kun kävelen Kiitehenjärven rantaa pitkin, yritän saada selville, mitä ja missä oli siellä aikoja sitten.

Paikoin näkyy karjalaisten asuintalojen ja talousrakennusten perustuksia, kivikasoja, joista oli aikoinaan tehty uuni. Kylän entisestä paikasta voi löytää myös taloudessa tärkeät esineet kuten sahan, hiomakiven ja auran. Kaikki jätettiin paikan päälle kiireessä.

1960-luvulla päätettiin laajentaa Venäjän rajavyöhykettä Suomen rajalla. Vuonna 1958 Akonlahden asukkaille määrättiin vain pari päivää aikaa tavaransa pakkaamiseen, ja sitten heidät siirrettiin toiseen paikkaan. Kun ihmiset lähtivät kotoaan, talot alettiin polttaa. Oli selvä, että ihmiset eivät tule takaisin palopaikalle.

 

Pääsy Akonlahden alueelle oli pitkään aikaa kielletty, koska kylä sijaitsi rajavyöhykkeellä. Tilanne muuttui, kun Akonlahti ja läheiset kylät kuuluivat Kostamuksen luonnonpuiston alueeseen.

Nykyään turistien liikkuminen on sallittu rajoitetusti puiston alueella. Esimerkiksi, Kostamuksen luonnonpuisto on järjestänyt muutama vuosi Petrun päivän juhlan Akonlahdessa. Juhlaan saapuu Kiitehenjärven rannalla sijainneiden kylien entisiä asukkaita ja heidän jälkeläisiään.

Tutkijana minua on kiinnostanut, missä sijaitsi runonlaulaja Soava Trohkimaisen talo. Lönnrot kirjoitti häneltä 1 300 runosäettä ollessaan Akonlahdessa vuosina 1832 ja 1833.

Taloa ei ollut helppoa löytää. Talon kivijalka on säilynyt, mutta se on sammaloitunut kovasti sekä kesällä ruohikko on ollut hyvin korkea. Ympäristö on hyvin kaunis, mutta siellä on vaikea kulkea. Polkuja ei ole tallattu jo kauan. Kukaan ei asu kylässä, vain luonnonpuiston työntekijät huolestuttavat sen luontoa.

Etsimme taloa vanhan suomalaisen aikakauslehden kaaviokuvan mukaan. Lehden lahjoitti Akonlahden kyläneuvoston entisen puheenjohtajan poika Feliks Melentjev vähän ennen kuolemaansa.

Saimme hyvän tuurin, löysimme Trohkimaisen talon. Sen lähellä löysimme rautaesineen, jolla portti oli aikoinaan varustettu. Se on hyvä merkki: portti on nyt meille auki.

Mitä on jäänyt vanhoista karjalaisista taloista monien vuosien kuluttua? Sammaloituneita kivijalkoja ja niiden kivikasoja, joista aikoja sitten rakennettiin uunit. 

0 kommentit