mielipide / huhtikuu 5, 2011 - 15:34

Sultsinat ovat karjalaisen herkkupöydän aatelistoa

Veikko Huotarinen

Jos haluat suuhusi herkullista evästä, paista sultsinoita. Ne ovatkin karjalaisen herkkupöydän aatelistoa, joiden oikeaoppinen valmistaminen ei jokaiselta onnistukaan.

Olen valitettavasti liian usein joutunut syömään sultsinan nimellä kulkevaa roskaruokaa etenkin suurissa juhlatilaisuuksissa. Eipä siis ihme, jos jotkut ruoan ystävät eivät sultsinoita pidäkään minään.

Kun ryhdyt oikeaoppiseen, ihanteelliseen ruoanvalmistuspuuhaan, tarvitset pirtin ja leveän pirtinpöydän. Siellä, harmaiden hirsiseinien sisällä, tulen hohkaessa suuresta uunirumiluksesta huoneeseesi lämpöä, on sinun helpointa aloittaa herkkuruokiesi valmistaminen.

Paistostesi kuoritaikinaan tarvitset ruissihtijauhoa, vettä, hyppysellisen suolaa, palasen voita sekä ripauksen vehnäjauhoa. Etenkin viimeksi mainittua vasta-alkajien ei tulisi hyljeksiä. Tästä ihmeseoksesta laaditusta taikinasta ajele pöydälläsi parinkymmenen senttimetrin levyisiä, pyöreitä kuoria. Kauli ne niin ohuiksi, että voisit vaikka puhaltamalla niitä liikutella.

Ajelemisessa tarvitset piiruavärttinän eli piiraspoalikan, joka on puusta vuoltu parisen vaaksanmittaa pitkä, paksuimmalta keskikohdaltaan tuuman paksu, kumpaankin päähän oheneva kaulin. Olet voinut tutustua jo tuohon turma-aseeseen, jos olet tullut hutikassa kotiin, ja akkasi on kolahuttanut sinua kaulimella päähän.

Mielikirjaseni ”Karjalainen keittokirja” kertoo kuorikakkaroiden laadinnasta runollisesti: ”Ajelija pyörittelee värttinää hiukan keinahtelevin, hierovin liikkein. Toinen käsi hoitelee koko ajan värttinää, toisella kädellä ohjataan sen liikkeitä ja välillä välähdysmäisen nopealla liikkeellä kiepsautetaan ajeltavaa kuorta vähän, siltä varalta, ettei tartu pöytään kiinni. Työskentely käy sirosti, ilman minkäänlaista kolinaa. Kuori liikkuu pöydällä ajelijan mielen mukaan sopivasti pyörien.”

Kylläpä Karjalassa aikoinaan naiset osasi. Valkoinen huivi päässään he seisoivat leveän pöydän äärellä kuin jumalalliset enkelit jauhot ja kaulimet hyppysissään. Silloin oli aikaa antautua tuohon ihmiselle kaikkein tärkeimpään, suurenmoiseen ruoan valmistamiseen, vaikka lapset, karja ja miesväki olivat vierellä mankumassa milloin ruokaa, milloin hyväilyjä ja huolenpitoa.

Nykyajan naiset ovat hypänneet palkannauttijan oravanpyörään, missä ruoanvalmistustaitoa ei tarvita. Heidän eväänsä on tuulipukukansalle tarkoitettua mautonta massavalmistetta, millä täytetään mahaa malliksi.

Kun olet kuoret kaulinut, pane ne ”yhteh tukkuh”, yhteen kasaan, ripaus jauhoja aina väliin. Nyt aloita paistaminen. Työnnä kuoret hetkeksi uunin pohja-arinalle. Sieltä nostele valmiit paistoksesi puisella paistinlastalla lautaselle. Voitele kuoret vain toiselta puolelta voisulalla ja aseta ne siten kasaan, että voidellut puolet tulevat vastakkain.

Tällä välin riisiryynipuurosi on porissut ja valmistunut. Sivele sitä ohuesti kuoren päälle sen voitelemattomalle puolelle. Kääri nyt kuori rullalle tai käännä kuoren vastakkaiset reunat ensin keskelle ja sitten vielä samaan suuntaan kaksinkerroin.

 

Näin pieni perheesi tai ystäväpiirisi on saanut oivallista syötävää. Sultsinat sopivat etenkin pääaterian jälkiruoaksi. Koska paistokset jäähtyvät nopeasti, sultsinoita ei tulisi tarjotakaan suurelle väkijoukolle. Moni onkin joukkoruokailussa saanut sultsinakammon syötyään kylmiä, kovia jätöksiä.

Terveydestään huolehtivalle sanottakoon vielä muutama sananen. Voirasvan tilalla käytä juoksevia öljyjä ja ravintorasvoja. Suosittelen polttopuuksi kuivaa koivuhalkoa, jos käytät paistospohjana uunin arinaa. Sultsinoittesi kuorten pohjat saavat näin elimistöllesi tärkeitä kivennäisiä; kerrotaanhan, että koivuntuhkalla on parannettu jopa sitä kauheinta sairautta, kuolemaan johtavaa syöpää.

Ja jos verensokerisi on liian korkea, älä ahnehdi suuhusi sultsinoita liikaa; valkea puuro nimittäin lisää veresi hiilihydraattien määrää. Hyvää ruokahalua! 

0 kommentit