pääkirjoitus / joulukuu 6, 2017 - 09:12 / päivitetty joulukuu 6, 2017 - 14:34

Suomi sata: uusi aika

Mikko Nesvitski

Suomen tasavalta täyttää tänään sata vuotta itsenäistymisestään. Maailmanlaajuisesti Suomi on harvinainen maa, joka on saanut itsenäisyytensä rauhanomaisesti, allekirjoituksella paperiin ja eduskunnan hyväksymisellä. Ilman laukauksenvaihtoa.

Toki itsenäisyysvuotta seurasi verinen kansalaissota, ja myöhemmin maa joutui puolustamaan itsenäisyyttään talvi- ja jatkosodan kauhuissa.

Toisaalta taipaleeseen on sisältynyt myös nousuja ja läpimurtoja sekä kansalaisyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion rakentaminen. Pieni maa Suomi on näyttänyt esimerkin niin yhtä pienille kuin sitä isommillekin valtioille siitä, kuinka sadassa vuodessa voi kehittyä. Tervanpoltosta aina Nokian älypuhelimiin ja huippuosaamiseen monilla sektorilla.

Kun miettii, millaisella sanalla voi kehitystä selittää, ensimmäisenä tulee mieleen supisuomalainen ”sisu”, jolle tuskin löytyy yksisanainen täydellinen vastine monestakaan muusta kielestä. Sisulla maa on rakennettu ja sisulla se on päässyt sivistysvaltion saavutuksiin. Uusi aika on tuonut omat haasteensa eivätkä saavutukset ole enää itsestäänselvyys. Sote-uudistus, yksityistäminen, turvapaikanhakijoiden kotoutus, markkinatalous, karjalaisten kielitilanne. Listaa voi jatkaa. Lisäksi päälle painaa kansallisen omaperäisyyden säilyttäminen, joka käy yhä vaikeammaksi alati globalisoituvassa maailmassa.

 

1990-luvulla Suomesta tuli maa, joka tuki karjalaisten ja vepsäläisten kansallista herätystä Karjalan tasavallassa ja on auttanut karjalaisia ja vepsäläisiä kielen ja kulttuurin säilyttämisessä.

Ruohonjuuritasolla tehdään meillä yhteistyötä satojen projektien voimin, ja omaa luokkaansa on valtioiden rahoittama raja-alueyhteistyö, joka on Euroopan mitassakin harvinaista.

Nyt Suomen rooli voi, ja saa, korostua entisestään. Kun eletään poliittisesti ja taloudellisesti kiristynyttä aikaa, Suomesta voi tulla se maa, joka rakentaa sillan idän ja lännen välille ja lähentää maat ja kansat, suomettumatta puolin tai toisin ja säilyttämällä kansallista omaperäisyyttään.

Meillä Karjalan tasavallassa on pisin yhteinen valtakunnanraja Venäjän ja Euroopan Unionin välillä. Tekee mieli toivoa, että sitä käytetään seuraavat sata kertaa sata vuotta yksistään rauhanomaisiin ylittämisiin ja uusia uria aukovaan innovatiiviseen kanssakäymiseen.

0 kommentit