pääkirjoitus / heinäkuu 26, 2016 - 14:36 / päivitetty heinäkuu 26, 2016 - 14:37

Tyhjiin raukesi

Mikko Nesvitski

Heinäkuussa Karjalan tasavallan lainsäädäntökokous yritti tehdä historiaa. Kansanedustajaryhmä nosti esiin ja toi äänestykseen korjauksen tasavallan perustuslakiin. Sen mukaan karjalalle voitaisiin antaa virallisen kielen status ilman kansanäänestystä.

Ensimmäisestä yrityksestä tuli valitettavasti pannukakku: korjausta ei hyväksytty. Vaikka karjalan kielen puolesta äänesti peräti 28 kansanedustajaa 44:stä, myönteisen päätöksen syntymiseksi ei riittänyt vain kuusi ääntä.

 

Karjalan kielen virallistaminen on kiperämpi asia, kuin miltä päällepäin saattaa näyttää. Karjalan tasavalta on Venäjällä ainoa, jonka nimikkokansan kielestä ei ole tullut toinen virallinen kieli. Karjalassa asuu 75 prosenttia kaikista Venäjän karjalaisista.

Toki määrällisesti heitä on vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan vain 45 000. Seitsemän prosenttia väestöstä. Eli sen verran vähän, että kansanäänestyksessä kielen virallistaminen näyttää kyseenalaiselta. Tukeeko venäjänkielinen enemmistö pienen kansan kielen virallistamista, jos lain mukaan äänestäjiä pitää olla vähintään puolet asukasluvusta ja vähintään neljänneksen pitää äänestää jaa?

 

Karjalan kielen eriävät murteet eivät ole tärkein ongelma. Ongelmana sentään on se, että karjalan kieli perustuu latinalaisiin aakkosiin. Venäjän perustuslain mukaan maan virallisten kielten pitää pohjautua kyrillisiin aakkosiin. Näin ollen karjalan virallistamiseksi joko tarvitaan Venäjän duuman erityistä päätöstä tai sitten karjala on siirrettävä kyrilliikkaan.

Duuman vastaavista kielipäätöksistä ei meillä ole ollut vielä esimerkkejä. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla on omat plussat ja miinukset. Yhtäältä vanhemman sukupolven edustajat oppivat helpommin lukemaan venäjän kielestä tuttuja kirjaimia. Toisaalta vaikeuksiin joutunee teknisesti karjalaisten valtakunnan rajat ylittävä kanssakäyminen, joka on viime aikoina ollut erittäin runsas kirjanpainannan, opetuksen ja festivaalien järjestämisen saralla.

Karjalan kansallisuuspolitiikan vuoteen 2025 ulottuvan strategian päämääränä on karjalaisten säilyttäminen omaperäisenä kansana. Kansan säilyttäminen edellyttää sitä, että myös kansan kieli elää ja kehittyy.

Toivottavasti lakiehdotus yritetään nostaa esiin parlamentin seuraavassa kokoonpanossa, jonka valitsemme 18. syyskuuta. Toki lain mukaan ehdotus voidaan ottaa uusintakäsittelyyn aikaisintaan vuoden kuluttua eli asia lykkääntyy ensi kesään.

0 kommentit