mielipide / toukokuu 13, 2011 - 16:00 / päivitetty toukokuu 16, 2011 - 10:59

Vähemmistökielten säilyttämisestä globalisaation oloissa

Karjalan ja suomen kielten säilyttäminen nykyoloissa on erittäin päivänpolttava ja vakava aihe. Sillä on historiallinen ja poliittinen tausta.

Karjalaiset ja suomalaiset ovat jossain määrin joutuneet poliittisten taistelujen ja keinottelujen uhreiksi Fennoskandian alueella viime 150–200 vuoden aikana. Karjalaisten ja suomalaisten taistelu kansallisesta itsemääräämisestä ja itsensä toteuttamisesta on jättänyt jälkensä kieliin.

Venäjän keisarikunnan hajoaminen ja Suomen tasavallan perustaminen ovat johtaneet eri tuloksiin Itä-Karjalassa.

Suomalaiset ovat perustaneet kansallisvaltionsa ja säilyttäneet oman yhtenäisen kansalliskielensä. Muuten Suomen etnisistä karjalaisista on tullut suomalaisen kansallisen yhtenäisyyden rakenneosa.

Karjalan karjalaiset ovat ulkokohtaisista syistä olleet pysyvästi vieraskielisen etnisen yhteisön painostuksen kohteena varsinkin neuvostoaikana. Toisin sanoen he ovat joutuneet kokemaan venäläistämistä.

Karjalan sosialistinen teollistaminen, Venäjän karjalaisten muuttoliike Ural-vuoristolle asti toisen maailmansodan aikana ja sodanjälkeisinä vuosina ja muut tekijät ovat johtaneet siihen, että monet karjalaiset ovat menettäneet oman kansallisen identifiointinsa.

Kuitenkin ratkaisevana oli siinä vuosi 1956, jolloin lakkautettiin Karjalais-suomalainen liittotasavalta. Siitä lähtien on alkanut venäjän kielen herruus Karjalassa ja karjalaisten ja suomalaisten voimaperäinen venäläistyminen.

Suomen kielen vaikutus on heikentynyt alinomaa ja sitä paitsi Karjalan murteiden ammattisanaston täydennys on tapahtunut venäjän eikä suomen kielen ansiosta. Samalla Karjalan murteiden kehitys on sammunut.

Nykyisin murteita käytetään perheissä ja työpaikalla maaseudulla yhä harvemmin. Eräiden mielestä se on objektiivinen ilmiö. Minun mielestäni Karjalan tasavalta oli voinut ja oli velvollinen valvomaan kielten kehitystä omalla alueellaan.

 

Nykyisin joudumme kuulemaan usein, että Karjala on monikansallinen tasavalta. Pyydän anteeksi, mutta se on kansallisten piirteiden ja omaperäisyyden menettäminen.

Venäjän Federaatio on monikansallinen valtio ja kaikkien on muistettava, että Karjalan tasavalta on muodostunut karjalaisten poliittisen itsemääräämisen tuloksena. Juuri niin, muttei mitenkään toisin.

Viime aikoina on jouduttu kuuntelemaan eri tahoilla näkökantoja, että Karjalan täytyy tukea Äänisniemen karjalaisia, vepsäläisiä ja venäläisiä. Ovatko suomalaiset kadonneet luettelosta tahattomasti vai tahallaan? Lievästi sanottuna kanta on omituinen.

Sillä tavalla rikotaan tasavallan perustuslakia eikä muisteta alkuunkaan alueen historiaa. Olihan olemassa Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että alueella on asunut ja asuu edelleenkin suomalaisia ja suomenkielisiä kansalaisia, joista koostuu itämerensuomalaisten kieliperheen ydin.

Kyllä meidän joukostamme löytyy sellaisiakin, jotka väittävät, että yksistään heidän kotikylässään asuu ”aitoja karjalaisia”. Täytyy kuitenkin käyttää järkeä. Ei kannata pitää ehdottomana, että karjalan murteet ovat esikuvallisia ja moitteettomia. Yksikään karjalan murteista ei kelpaa yleisesti puhuttavaksi yhteiseksi kieleksi.

 

Nykyoloissa on tärkeätä laajentaa suomen kielen opetusta ja sen käyttöaloja. Suomen kieltä voitaisiin opettaa kouluissa kaikille halukkaille. Karjalaisten ja muiden kansallisuuksien lapsille täytyy järjestää karjalan murteiden oppitunteja.

Sen lisäksi tasavallassa pitää asentaa kaksi- tai kolmekielisiä kylttejä ja tienviittoja. Karjalan ja suomen kielen osaamista on kannustettava valtiovallan ja paikallishallintojen virkailijoiden keskuudessa.

Karjalan opetusministeriön yhteyteen on perustettava vahva ja edustava kansallisen koulun osasto.

Karjalan kansallisteatterille on palautettava sen omalaatuinen ja todellinen runsassisältöisyytensä. Teatterin on kieltäydyttävä venäjänkielisistä näytelmistä. Itämerensuomalaisten kielillä julkaistavien joukkoviestinten on kirjoitettava alkuperäisiä artikkeleita eikä venäjän kielestä käännettäviä tekstejä.

Myös erittäin tärkeätä on, että vaikkapa yksi tasavallan varapäämiehistä osaisi Karjalan kansalliskieliä. Siten tasavallalle tarjoaisi tilaisuus edustaa Karjalan kansallisia kasvoja virallisella tasolla.

Venäjän kaikissa tasavalloissa se on jo tullut käytäntöön. Karjalan tasavallalla on myös vastaavaa kokemusta.

 

Artikkelin kirjoittaja on Karjalan tasavallan lainsäädäntökokouksen jäsen ja Karjalan kongressin puheenjohtaja.

0 kommentit