pääkirjoitus / lokakuu 29, 2019 - 17:20

Yhdessä olemme voima

Mikko Nesvitski

Vuosi 1989 tarkoitti pienille kansoille oikeata buumia kansallisen itsetunnon ja identiteetin kehityksen kannalta. Silloin, 30 vuotta sitten perustettiin Karjalan tasavallan kolmen suurimman itämerensuomalaisen väestöryhmän etujärjestöt eli Karjalan Rahvahan liitto, Vepsäläinen kulttuuriseura ja Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto. Kansallisen herätyksen kolme lippulaivaa juhlivat vuosipäiväänsä yhteisessä konsertissa viime torstaina.

Konserttiin mennessäni virittäydyin kuuntelemaan asiaan kuuluvien juhlapuheiden lisäksi joitakin irtonaisia lauluja ja tansseja erikseen karjalaisilta, vepsäläisiltä ja suomalaisilta. Mutta eipä sentään!

Oli suuri yllätys nähdä heti konsertin alussa pienten kansojen edustajia laulamassa yhdessä vuoron perään karjalaksi, suomeksi ja vepsäksi. Tällaisella aloituksella esityksen ohjaaja osui kymppiin: näyttämön ja katsomon etuosan täyttänyt yhteinen kuoro näytti todella valovoimaiselta ja voimalliselta.

En muista nähneeni sellaista kolmen kansan yhteisesiintymistä ennen. Tarkoituksellisesti tai tahattomasti, esityksestä sai selkeän viestin: erikseen olemme pieniä, yhdessä olemme voima.

 

Kolmen vuosikymmenen aikana kansallisen herätyksen, kielten ja kulttuurin kehityksen saralla on saatu aikaan hyvin paljon. Kuitenkaan ongelmavyyhti ei halua vielä ottaa purkautuakseen. Uusi aika tuo jatkuvasti uusia haasteita, joihin vastaaminen käy karjalaisilta, suomalaisilta ja vepsäläisiltä välillä hyvinkin vaivalloisesti, vaikka resursseja löytyy, kiinnostusta on olemassa ja tukea viranomaistaholta saa.

Sitä, mihin yksi kansa ei välttämättä itsekseen pysty, voidaan tavoittaa helpommin, jos toimitaan yhteisvoimin. Tilanteessa, jolloin prosentuaalisesti Karjalan itämerensuomalaisten luku on pieni, sellainen yhdessä toimiminen olisi oiva ratkaisu ja keino päästä eteenpäin ja entistä näkyvämmin ja kuultavammin esille.

 

Kolmessakymmenessä vuodessa kansallisten kansalaisjärjestön luku on moninkertaistunut. Toisilla menee enemmän ja toisilla vähemmän paremmin. Kolmesta yllämainitusta lippulaivasta vain Inkeri-liiton toiminta on viime vuosina hiipunut valitettavasti olemattomiin. Toki matalalla nyt olevaa suomalaisuuden lippua ovat valmiit nostamaan korkeammalle ja kantamaan eteenpäin kaksi muuta kansalaisjärjestöä Karjala-Suomi-ystävyysseura ja Suomen kielen keskus eli perinteiden jatkajia ja uusien urien raivaajia onneksi vielä löytyy.

0 kommentit