KARJALAN KOMMUUNISTA KARJALAN SANOMIIN

Karjalan Sanomat on perustettu samana vuonna kun Karjalan tasavalta eli vuonna 1920.
Sen ensimmäinen numero ilmestyi neljän kuukauden kuluttua Karjalan työkansan kommuunin perustamisen jälkeen.

Muutaman ensimmäisen numeron oli allekirjoittanut painoon Eero Haapalainen, mutta virallisesti ensimmäisenä toimittajana pidetään Juho Komua.

Arkistotilastojen mukaan Karjalan kommuunin alueella asui vuonna 1920 146 553 ihmistä, joista karjalaisia ja suomalaisia oli 61,4 prosenttia ja venäläisiä 37,4 prosenttia.

Vuonna 1923 lehti sai uuden nimen - siitä tuli Punainen Karjala.
Vastaavina toimittajina olivat Onni Tuomi, Jalmari ja Niilo Virtanen sekä Santeri Nuorteva.

 
  Tällaisella ranskalaisella painokoneella painettiin lehteä
monien vuosien kuluessa. 


Tunnettu runoilija Jalmari Virtanen oli Punaisen Karjalan päätoimittaja vuosina 1923-1927.
Santeri Nuorteva toimitti vuosina 1924-1927viisi suomenkielistä lehteä Karjalan tasavallassa.

Vuonna 1927 lehden päätoimittajaksi tuli Lauri Letonmäki.
Lehden painosmäärä kasvoi 2 000 kappaleesta 6 000 kappaleeseen, ja lehti alkoi ilmestyä kuusi kertaa viikossa.

 Punaisen Karjalan toimituksessa vuosina 1929-1930.
Vasemmalta: toimitussihteeri Jukka Toivola,
toimittaja Iisakki Heikka ja reportteri Saimi Kuivala.

   

 

 
Vuoden 1937 lopussa suomen kieli julistettiin laittomaksi, kielenopetus lakkautettiin, ja Punainen Karjala -lehden toimitus lopetti toimintansa. Toimittajia vangittiin, monet heistä kuolivat vankiloissa ja keskitysleireillä.
Suomenkielisen lehden sijaan alettiin julkaista karjalankielistä Sovetskoi Karelia -lehteä kyrillisin kirjaimin.

Vuoden 1940 huhtikuussa Sovetskoi Karelia -lehti lakkautettiin ja sen tilalle tuli suomenkielinen Totuus.
Lehden päätoimittajana oli Mikko Melentjev.

Vuoden 1940 kesäkuussa painosmäärä oli 15 000 kappaletta. Se oli suurin Karjalan kaikkien suomenkielisten lehtien historiassa.

Isänmaallisen sodan aikana lehden toimitus sijaitsi Belomorskissa, entisessä Sorokassa. Lehteä levitettiin miehitetyillä alueilla. Sitä toimittivat paikallisille asukkaille partisaanit ja sitä heiteltiin lentokoneesta. Monet toimittajat lähtivät rintamalle.


Kesäkuussa 1955 Totuus-lehdestä tuli Leniniläinen totuus. Se oli suomennos samannimisestä venäläisestä lehdestä. Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta muuttui Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi.

Vuonna 1957 suomenkielinen lehti palasi Neuvosto-Karjala-nimisenä. Päätoimittajana oli Fjodor Kondratjev.

 

Kuvassa Fjodor Kondratjev (oikealla)
ja monivuotinen toimitussihteeri Kalle Ranta.

 
  Juho Laitinen (keskellä) oli päätoimittajana vuosina 1971-1985.
Sinä aikana lehden levikki nousi 13 000 kappaleeseen,
joista 9 000 meni Suomeen.

Tammikuussa 1992 lehti muutti taas kerran nimensä.  Siitä tuli Karjalan Sanomat. Päätoimittajana oli Robert Manner.
1990-luvulla monet lehden lukijat muuttivat Suomeen. Paino- ja postipalvelut kallistuivat huomattavasti. Tämän vuoksi lehden painosmäärä väheni 1000 kappaleeseen.

Vuodesta 2004 alkaen Karjalan Sanomat on ilmestynyt kerran viikossa keskiviikkoisin 16-sivuisena. Lehden nykyisen taittopohjan ovat laatineet suomalaiset graafiset suunnittelijat.


Erityistä huomiota toimitus kiinnittää pieniin ja nuoriin lukijoihin. Lehdessä ilmestyvät säännöllisesti palstat Lasten maailma, Kieli-ikkuna ja Nuorison ääni.

Vuonna 2004 lehti siirtyi Internet-aikaan avaamalla verkkosivustonsa. Uuden ilmeen on sivustolle tuottanut suomalainen yritys Korpimedia vuonna 2011.