kulttuuri / lokakuu 10, 2017 - 15:26

Missähän rauha on?

Anna Umberg
Esityksessä kerrotaan karjalaisten dramaattisesta kohtalosta taistelussa kotimaansa vapauden puolesta. Juoni perustuu historiallisiin tapahtumiin.

Andrei Dežonovin ohjaama tulkinta Antti Timosen näytelmästä sai ensi-iltansa Karjalan kansallisessa teatterissa lokakuun ensimmäisenä päivänä. 

Esitys pohjautuu Antti Timosen Otatko miut, Karjalan mua? -näytelmään, joka esitettiin Kansallisessa teatterissa 1960-luvulla. Vuonna 1974 se sai Venäjän Stanislavskin valtionpalkinnon. Viidestä silloin palkitusta näyttelijästä teatterissa nykyään vain Pekka Mikšijev, joka palkittiin Vasselein roolista. Tuoreessa tulkinnassa Pekka Mikšijev taas loistaa, mutta toisessa roolissa.

Tarinassa kerrotaan karjalaisten dramaattisesta kohtalosta taistelussa kotimaansa vapauden puolesta. Juoni perustuu historiallisiin tapahtumiin. Se kattaa tapahtumia vuodelta 1918 vuoteen 1922.

Kansalaissota jakoi perheet punaisiin ja valkoisiin. Sodan eri puolille joutuneet veljekset taistelevat vastakkain.

Näytelmän lopussa Vasselein äiti (näyttelijä Vieno Kettunen) kysyy pojiltaan, jotka lähtevät sotimaan toisiaan vastaan: ”Miksi soditaan kun niin paljon asioita kotona?” Tässä kysymyksessä kuullaan karjalaisen kansan toiveita.

Timosen näytelmä heijastaa vanhaa neuvostonäkemystä. Tuore esitys avaa uudella tavalla ymmärryksen sen ajan tapahtumiin.

— Emme ole sovittaneet Timosen Me karjalaiset -romaania näytelmäksi. Emme ole palauttaneet Otatko miut, Karjalan mua? -näytelmääkään. Aika on muuttunut, valtio on muuttunut. Katsomme niitä tapahtumia vuosikymmenten aikamatkan päästä. Siksi olemme tehneet näytelmästä uuden tuoreen sovituksen, Andrei Dežonov korostaa.

— Timosen näytelmässä Vasselei pitää itseään syyllisenä. Minusta syyllisiä ovat kaikki, ei oikeastaan ole ainoata syyllistä, hän lisää.

Pietarilaisen lavastajan Oleg Moltšanovin suunnittelema lavastus on niukkaa. Sitä hallitsee suuri vene, joka joutuu tapahtumien pyörteisiin. 

Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 4. lokakuuta. 

0 kommentit