kulttuuri / maaliskuu 6, 2019 - 14:24

Sampo ja kansaneepos: mitä yhteistä?

Anna Umberg
kuva: Maargarita Pehkonen

Helmikuussa virisi kiinnostava kirjallinen keskustelu Anatoli ja Dmitri Bakulinin Sampo: Pohjolan runot -kirjan ympärillä. Tekijät kutsuvat teostaan ensimmäiseksi karjalankieliseksi kansaneepokseksi. Tämä hämmästytti kovasti kielentutkijoita ja folkloristeja Karjalan tasavallassa. 

Mitä yhteistä on Sammolla ja karjalaisella kansaneepoksella? Vastaus kysymykseen on yksinkertainen: Ei mitään.

Vuonna 2009 Zinaida Dubininalta ilmestyi hänen livvin murteelle kääntämänsä Kalevala. Vuonna 2015 julkaistiin Raisa Remšujevan varsinaiskarjalaksi kääntämä Kalevala.

— Tekijät eivät maininneet sanaakaan siitä. Lisäksi kirjansa esittelytilaisuudessa he sanoivat, että runojen kääntäminen karjalaksi ei ole ollut kenellekään tarpeellista, Karjalan tiedekeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen tutkija Valentina Mironova kertoo.

Tekijöiden mukaan he yrittivät palauttaa runoille niiden alkuperäisen karjalaisen soinnin ja noudattivat kirjoittamisessa karjalan kirjakielen normeja.

— Siitä syntyy kaksi kysymystä: Mistä tekijät tietävät, millä tavalla alkuperäiset runot soivat ja mitä normeja tekijät noudattivat? Näihin kysymyksiin esipuhe ei anna vastauksia, folkloristi Valentina Mironova sanoo.

Bakulinin veljekset eivät ole karjalan kielen tuntijoita. He eivät ole houkutelleet toimintaan karjalan kielen tuntijoita mukaan.

— Karjalankielisiä tekstejä ei ole luettu tarkkaavaisesti. Ei ole tarkastettu käännöksen kielellistä oikeellisuutta. Siksi teksteistä löytyy paljon virheitä. Lisäksi diakriittisen merkin käyttäminen on väärin monissa tapauksissa, Mironova korostaa. 

Itse Sampo-nimessä ei ole käytetty diakriittistä merkkiä.

— On tunnettua, että Karjalan pohjoisosassa runonlaulajat lauloivat juuri Šammosta.

Bakulinin teos koostuu kahdeksasta osasta. Ne perustuvat juoniin ja aiheisiin, jotka elivät Vienan Karjalassa. Pohjana on Suomen kansan vanhoissa runoissa julkaistuja eeppisiä runoja sekä runoja Sukumme säveliä: Perttusten runonlaulajasuvun valittuja runoja -kokoelmasta.

Sammon runot kertovat, että Pohjolan emäntä Louhi on nuori neito. Hän menee naimisiin Lemminkäisen kanssa. Lemminkäinen ja Joukahainen ovat sama henkilö runoissa. Kotimatkalla käy selville, että he ovat saman äidin lapset, kaksoset. Kun Lemminkäinen saa tietää tästä, hän jättää vaimonsa ja kiirehtii takaisin Pohjolaan varastamaan Sammon. Sitten Lemminkäinen vaipuu kuolonuneen sen takia, että hän saa Sammon kannen pyörittämään. Mutta sitä ennen hän tappaa Väinämöisen.

Sellaiset juonikäänteet ihmetyttävät niitä, jotka tuntevat Kalevalan tekstin. Niillä ja kansanperinteellä ei ole mitään yhteistä.

— Itse tekijät kirjoittavat esipuheessa, että Lemminkäisen elämäntaivalta kuvatessaan he pohjautuivat muinaisegyptiläiseen myyttiin Osirisista, joka oli Isiksen veli ja mies, folkrosti sanoo. 

Mielenkiintoista on se, että kirjan nimiölehdelle on kirjoitettu karjalaksi ”Karjalaini kanšaneepossa” ja venäjännöksessä ”kanša”-sana on hävinnyt.

— Siis sitä, että tämä on kansaneepos, tekijät haluavat vakuuttaa vain karjalankielisille lukijoille, Valentina Mironova ihmettelee.

Esipuheessaan Dmitri Bakulin kirjoittaa, ettei Suomessa ole pidetty karjalan kieltä itsenäisenä kielenä. Tämä mielipide suorastaan ällötti karjalan kielen tutkijoita.

Euroopan Neuvosto totesi vuonna 2008, että karjalan kielellä on EN:n vähemmistökieliä koskevan sopimuksen mukaan kansallisen vähemmistökielen asema Suomessa.

— Tekijät eivät tiedä ollenkaan karjalan kielen tilannetta, folkloristi Valentina Mironova sanoo.

Karjalan kielen käyttö elpyy hyvää vauhtia. Karjalankielistä kauno- ja tietokirjallisuutta julkaistaan runsaasti joka vuosi.

Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 6. maaliskuuta.  

0 kommentit