kulttuuri / joulukuu 3, 2019 - 15:12

Sattuman tarina jatkuu

Anna Umberg

Sattuma palasi innostuneena Bangladeshista, jossa se esiintyi menestyksekkäästi Dhaka International FolkFest -festivaalilla.

Sattuma esitti tunnin setin parhaita biisejään.

— Lauloimme suomeksi, karjalaksi ja venäjäksi. Laukunkantaja ja Varausloitsu upposivat hyvin yleisöön. Tietenkin niin kuin aina esitimme inkeriläisen Illa-Joo -kappaleen mahtava yleisön taustakuoro meidän tukenamme, Arto Rinne sanoo.

— Musiikkimme oli varmaan paikallisille aika eksoottista. Vastaanotto oli mahtava, hän jatkaa.

Stadionilla oli kolmantena festivaali-iltana lähes 28 tuhatta ihmistä. Festivaalin pääesiintyjänä oli pakistanilainen sufi-rokkia esittävä bändi Junoon.

Sattuma lensi Moskovasta Bangladeshiin Dubain kautta.

— Dhakan lentokentällä ostettiin maan viisumit, vastassa oli festarin edustaja autoineen. Dhakan vasemmanpuoleinen katuliikenne on aika kaoottista, tuntuu ettei liikennesäännöistä kukaan piittaa. Autoilijat käyttävät jatkuvasti äänimerkkejä. Emme kuitenkaan nähneet yhtäkään kolaria. Autokanta oli yllätykseksemme hyvässä kunnossa, Arto kertoo.

— Kaduilla liikkui paljon japanilaisia autoja, muun muassa Toyotoja. Kaduilla näkyy myös paljon univormupukuisia miehiä, vartijoita, poliiseja, sotilaita. Suurimmalla osalla oli käsissään kiväärit.

Sattuman hotelli sijaitsi pääkaupungin, Dhakan paremmalla puolella. Ulkona viihtyminen tuotti kuitenkin vaikeuksia muusikoille.

— Päivällä oli kuuma. Liikenne liian vilkasta. Betonista rakennetuissa taloissa ei näkynyt yhtään arkkitehtien työtä. Kauneudesta ei voinut puhua. Kerran päästiin paikalliseen historialliseen museoon, se oli erittäin mielenkiintoista. Pistäydyimme myös parissa kaupassa, jossa saimme ihailla paikallisia käsityönä tehtyjä kankaita ja vaatteita kaikkine kauniine kirjavine väreineen, Rinne muistelee.

— Kun meitä kuljetettiin autolla stadionille ja takaisin ei oikein tehnyt mieli katsoa eteenpäin, niin hurjalta tuntui paikallinen ajotyyli. Teillä ei näkynyt liikennevaloja.

Lisää aiheesta Karjalan Sanomissa 27. marraskuuta. 

0 kommentit